Kulmavuorenkadun senegalilaisessa Fastfood Dakar -ravintolassa käy letkeä vilske.
– Ja sitten yksi kaveri kertoi, että olisi ravintola myytävänä, Kamsarr Mbayen puhelee kesken iltapäiväkiireiden.
Tässä oli aiemmin gambialainen ravintola ja sitä ennen somalialainen kahvila. Mbayen löysi tilan pitkän etsimisen jälkeen. 17 vuotta Suomessa asuneella Mbayenilla oli palo sekä kokkaamiseen että yrittämiseen.
– 2012 oli jo yksi paikka. Vuokrasopimuskin oli ja tavarat sisällä, mutta se kaatui taloyhtiön vastustukseen, hän kertoo tarinaa, jollaisia kuulee tällä alalla aina silloin tällöin.
Mbayenin omassa tarinassa kipinä yrittäjyyteen oli syntynyt samana vuonna ravintolapäivässä Karhupuistossa. Sen jälkeen hän on ollut mukana monilla festareilla, kuten Maailma kylässä ja Faces Festivalsilla.
Niillä hän on myynyt mafea eli lihaa maapähkinävoikastikkeessa, joka on yksi ravintolan bravuurinumeroita nytkin.
Tätä ennen hän oli vuosia kokkina palvelutalo Merikaaressa Lauttasaaressa, ja teki keikkaa muun muassa lentokentällä ja Stockmannilla. Ammattitutkinnon Mbaye suoritti 2011 ja teki tutkinnon näyttötyönä joulupöydän.
Lanttulaatikko on hänen suosikkinsa, porkkanalaatikon hän tekee ilman riisiä ja perunalaatikon imellyttää.
Mbaye rakastaa joulua. 8-, 4- ja 2-vuotiaiden lasten äitinä hän esittelee ilolla kännykästään joulukuvia.
17 vuodessa on Suomessa muuttunut paljon. Byrokratia on helpottunut. Kaikkia raaka-aineita saa joko tavallisista tukuista tai orienttimarketeista.
– Se, mitä ei saa, sitä ei tarvita, hän sanoo.
Mikä on sitten ero gambialaiseen keittiöön? Gambian ainoa rajanaapurihan on Senegal.
– Ne ovat melkein sama asia, mutta on tiettyjä ruokia, joita gambialaiset osaavat tehdä, mutta eivät senegalilaiset.
Yllättävä paljastus.
Ketkä ovat ravintolan kanta-asiakkaita? Suomensenegalilaiset eivät ole suuri ryhmä. Heitä on tarkalleen 372. Lukema perustuu paikallisyhdistyksen jäsenmäärään.
– Senegalilaiset, gambialaiset, ghanalaiset, norsunluurannikkolaiset, mutta myös itäafrikkalaiset, Mbaye luettelee ja lisää listaan kantasuomalaisten lisäksi muun muassa ranskalaiset ja venäläiset.
Tunnelma ravintolassa on kotoisa. Kaikki tuntevat toisensa. Olisi kuitenkin väärin puhua olohuoneesta. Pikemminkin kyse on keittiönpöydästä, johon kaikki pakkautuvat bileissä.
Korona muutti käytännöt. Ravintola avautui 1.12.2019, ja Mbayen tuli töihin puolivuotiaan lapsensa kanssa. Kolmen kuukauden päästä alkoi koronasulku.
Sulun aikainen take away tuotti hänen mukaansa plus-miinus-nolla-tuloksen. Tukea ravintola on saanut kahden vuoden aikan 3 370 euroa.
– Onneksi minulla on hyvä vuokraisäntä. Hänellä on sydän paikallaan. Olen saanut maksuaikaa.
– Avaan iltapäivällä. Lounasaika ei enää kannata. Myynti laski pysyvästi, kun toimistoväkeä ei enää ole.
Nyt hän avaa ovet noin kello 14 ja eniten asiakkaita tulee töiden jälkeen kello 17. Ruokaa on tarjon niin kauan kuin sitä riittää.
– Yleensä seiskaan. Sitten teen vielä loppusiivouksen. Tämä on sitä mitä haluan, hän sanoo, vaikka murehtii perhe-elämän yhteensovittamista yrittäjyyteen.
Puheenparressa toistuu onnellisuus ja kiitollisuus.
– Maksan verot ilolla. Olen saanut niin paljon: ammattikoulutuksen ja lapset koulun ja päivähoidon. Suomi on täynnä mahdollisuuksia niille, jotka haluavat yrittää.
