Saunominen: Talkootyö lisää yhteenkuuluvuutta.
Kirahvit portilla vahvistavat, että ollaan perillä. Syyskuun tuuliseen iltapäivään löytyy lämpöä, sillä saunat Temppeli, Kappeli ja Kolmonen siirrettiin Sompasaaren eteläkärjestä rakennustöiden tieltä Hermanninrantaan juhannuksen jälkeen.
Paikalla on kaikenikäisiä saunojia eri puolilta Helsinkiä. Aaro, 22, on tullut Kumpulasta ja Sonja, 24, Käpylästä.
– Tykkään, kun maisema muistuttaa Järvi-Suomi-mallinnosta, Pohjois-Savosta kotoisin oleva Aaro kertoo uudesta rannasta.
Sonja kehuu uutta laituria hyväksi ja tukevaksi. Aiemmassa paikassa tuntui enemmän, että ollaan merellä.
– Oli tosi isot aallot, mutta tämä on paljon rauhallisempi, kun meriliikennettä ei ole niin paljon.
Myös Selja Räiken mukaan uusi sijainti on parempi uida.
– Tämä on lämpimämpi ja on vihreämpää. Edellinen oli liian asfalttia tähän verrattuna.
Roope, 39, ja Kosmo, 12, käyvät nyt useammin saunomassa, kun sauna muutti lähemmäs kotia. Kosmo sanoo pitävänsä uimisesta, vaikka vesi on nyt aika kylmää.
Saunalta lähdössä oleva Aaro puolestaan mainitsee nauttivansa vesien jäähtymisestä.
– Nyt vasta alkaa paras saunakausi. Sitten kun vesi on avantolämpöistä, tämä kokemus on ihan parhaimmillaan.
Kaikille ilmaisessa ja aina avoimessa paikassa ei voida täysin välttyä lieveilmiöiltä. Varkauksia ehkäistään lukittavilla lokeroilla. Temppeli yritettiin äskettäin polttaa, mutta sauna seisoo yhä tukevasti sijoillaan.
Sompasaunan yhteisöllisyys saa monilta kävijöiltä kehuja. Lähes joka päivä käyvä Selja Räike kertoo joskus myös laulavansa saunapaikalla, jolta löytyy sekä piano että kitara.
– Olen saanut paljon ystäviä, tämä on tämmöinen Sompa-perhe. Täällä musisoidaan ja nauretaan.
Kun saunan vakioporukkaan kuuluva Anssi kertoo, ettei ole maksanut Sompasaunaseuran jäsenmaksua, ympäriltä kuittaillaan huumorilla, että voisit maksaa, kun nautit täällä kaikista palveluista. Anssi heittää takaisin, että hänhän jopa tuottaa niitä.
Puheenjohtaja Lasse Mannonen kertoo, että Sompasaunaseuran hallitus hoitaa viralliset asiat, mutta vapaaehtoiset pitävät saunan käytännön toimintaa yllä.
– Kaikki puut tuodaan ja pilkotaan, ihmiset tekevät pyyteettömästi hyvää muiden eteen. Vaikka joku toisi meille litran vettä, sillä on merkitystä. Muille esimerkkiä näyttämällä osallistetaan ihmisiä.
Hannu Milén, 40, käy Munkkiniemestä saunalla kuudesti viikossa. Paikalla vierähtää yleensä muutama tunti.
– Tulen tänne näkemään ihmisiä. Samalla on erittäin tärkeää, että osallistun puhdetöihin, koska työn kautta osallistuu ihan eri lailla tähän yhteisöön ja paikkaan. Sen päälle tulee saunominen, joka on se loppuepisodi minulla sitten.
Johanna Teivainen, 37, kertoo, että Lauttasaaresta on kätevä tulla metrolla. Saunan vakiokävijöitä hän sanoo tosi mukaviksi, koska heiltä voi kysyä, miten talkootöissä voi auttaa. Harjusta ensimmäistä kertaa saunomaan tullut Toni Takala, 38, on samoilla linjoilla.
– En ole yleensä julkisten saunojen fani, mutta täällä on hyvä meininki. Kun saa vähän ohjeita, miten voi siivoilla ja toimia puiden kanssa, uskaltaa seuraavankin kerran tulla.
Kolmesta saunasta löytyy jokaiselle jotain. Kappeli lämmitetään jopa 130 asteeseen. Juhannuksesta lähtien lähes päivittäin saunomassa käynyt Sona kertoo jääneensä koukkuun.
– Jotenkin olen nyt alkanut tykkäämään kuumasta löylystä, siitä kipukynnyksestä, mitä se tekee. Sitten kun hyppää mereen, se on niin hyvä yhdistelmä.
Helsinki tarjoaa tontteja yleisille saunoille – tänne niitä voisi rakentaa
Sona kertoo saaneensa mestarilta eli kilpasaunontaa harrastaneelta Eero Kirveeltä hyväksynnän kovien löylymiesten joukkoon kuulumisesta.
– Mestari heittää ensin neljä kauhallista, sen jälkeen kaksi. Kun tulee se puoliämpäri, sitten minä lähden karkuun. Se on hyvä.
Eero Kirves astuu ulos Kappelista ja pulahtaa laiturilta kylmään veteen. Rannalle takaisin noustuaan hän hymyilee ja sanoo, että täällä aina hyvässä porukassa jutellaan.
Yhteisöä vahvistaa se, että saunassa jokainen voi olla oma itsensä. Asiat ovat alkuperäisen äärellä selkeitä.
