Athanasios Kreikkalainen oli Helsingin ensimmäisiä etnisiä ravintoloita. Se tuli pääkaupunkiin niin varhain, että munakoisoa vanhasta kauppahallista ostaneelle ravintoloitsijalle tarjottiin korvikkeeksi lanttua.
Carrols on ravintola, joka kutkuttaa montaa sukupolvea stadilaisia ja sen katoaminen katukuvasta harmittaa yhtä paljon kuin turkulaistuminen.
Chez Marius. Pieni, ahdas ja suosittu. Uhkea emäntä Heinie Raichi valvoi nopeaa, mutta eleetöntä tarjoilua.
Laatu-Haiti oli yliopistoväen ja muun muassa kirjailija Pentti Saarikosken keskusteleva olohuone.
Mutta oliko kaikkein helsinkiläisin ilmiö 1970-luvun hampurilaisravintola Wimpy Bulevardi 6:ssa? Sitä ei landet tiedä ja jonnet muista.
Viisi Tähteä -median päätoimittaja Eeropekka Rislakki on seurannut Helsingin ravintolaelämää yli kuudella vuosikymmenellä. Hänellä tulvahtaa mieleen heti kolmekymmentä paikkaa, joista ensimmäisten joukossa Eteläranta 10:n La Vista – pääkaupungin ensimmäinen laatuitalialainen.
Helsingin uusi japanilainen ravintola kerää hehkutusta – "En malta odottaa!"
Muista ruokapaikoista hän mainitsee muun muassa Espalla sijainneen Alexander Nevskin ja Bulevardin Bulevardian. Takavuosien perinhelsinkiläisistä hän muistuttaa myös Uudenmaankadun Kultaisesta Härästä ja Mariankadun Savannasta (nyk. Korea House).
Kulttuuri- ja ravintolavaikuttaja Mikko Leisti lupaa ensin jakaa vain seitsemän sykähdyttävää kokemusta: Eerikinkadun Helmi, Tullinpuomin Hot Apple, Unioninkadun Par 4, Kasarmitorin Kellarikrouvi ja siinä yläkerrassa Fabians, Annankadun Soda Bar sekä suosittu jatkopaikka Nylon – entinen Rose Room.
Entä se seitsemäs?
– Niemenmäentien ravintola Mäkkäri.. Lapsuudessa kurkittiin, kun Hurriganes ruokaili siellä, ja seurattiin aikuisten menoa muutenkin, Leisti kuvaa tuntemuksiaan ja lisää kiireesti listaan vielä toisen mokoman paikkoja: Ekin baari, Motti, Bahia, Kerma, Richard’s Pub, Helsinki Club, 10th floor ja Klaus Kurki.
Tässä voisivat olla alkutahdit modernin Helsingin ravintolahistorialle, jota ei ole vielä kirjoitettu.
Elannossa pitkän uran johtotehtävissä tehnyt Mikko Kääriä listaa hänelle merkittävien paikkojen joukkoon myös kilpailijoilta:
– Viiskulman The Old Skipper’s, Pursimiehenkadun ja Kankurinkadun kulmauksen Ankkuri ja William K. Annankadulla sekä keskustasta Chez Marius ja Cafe Kaivopiha.
– Näistähän näkee missä kulmalla on asunut, Kääriä lausahtaa.
Listalle pääsevät myös Kaurismäkien Corona Bar ja juppivuosien Cafe Metropol, jota Kääriä itse oli perustamassa.
Mutta mikä Cafe Kaivopiha – nykyinen Unicafeko?
– Cafe Kaivopiha oli Vanhan Ylioppilastalon takana. Se sijaitsi toisessa kerroksessa ja oli tyyliltään mannermainen kahvila ja grilli. Pihalle avautuva ja valoisa, koska oli suurten ikkunoiden takana.
Tätä rakennusta ei enää ole, mutta sehän ei estä Kääriää muistelemasta:
– Sisään tullessa oli oikealla pieni pystis. Salissa oli erinomaisesti sijoitetut käytävät. Kun kuljit niitä pitkin, näit oliko tuttuja. Oli lyhyempi kierros ja grillin kiertänyt pidempi kierros. Lyhyt kierros oli tavallinen. Kierroksella sait eniten katsekontakteja mitä missään. Erityisesti siitä se paikka oli tunnettu.
Kääriälle tämä kokemus oli tärkeä myöhemmin ravintoloita suunniteltaessa.
Oikaisu 19.9. klo 17.00: Mikko Leistin takavuosien suosikkiravintola Niemenmäentien Mäkkäri ei ollut McDonald’s vaan Ravintola Mäkkäri.
Lue vielä:
Lukijalta: Mihin aikuisten menopaikat hävisivät Helsingistä?
Helsingistä hävisi nopeasti useita harvinaisia ravintoloita – tilalle suomalaisten rakastamia ruokia