Sanomatalon verikoira viihtyi herrajahdissa – Antti-Pekka Pietilän muistelmateos avaa ikkunan politiikan, talouden ja median maailmaan

Kirja: Ilta-Sanomista kohupotkut saanut A-P Pietilä kirjoitti muistelmateoksen. Parhaimmillaan kirja on, kun Pietilä analysoi vaikkapa hyvin tuntemaansa media-alaa.

A-P Pietilän mehukas mediaura päättyi eläköitymiseen Mediatalo Keskisuomalaisen palveluksesta. Päivi Tuovinen

Tapio Honkamaa

– Olen kirjoittanut todella paljon ja nauttinut jokaisesta päivästä. Tässä toimenkuvassa on sopivasti uutistoimittamista, tutkivaa journalismia, uuden tietotekniikan rakentamista ja toimitustyön kehittämistä. Olisin varmuudella katunut, jos en olisi tarttunut tähän mahdollisuuteen. Pääasia on, ettei tarvitse juosta kenenkään käskemänä, vaan saa itse nuuskia jäljet. Tästä työstä minä pidän.

Näin kirjoittaa Antti-Pekka Pietilä uudessa kirjassaan Erkon verikoira. Sanomatalon salaiset päiväkirjat.

Merkintä on vuodelta 1990, jolloin hän oli hiljan aloittanut Ilta-Sanomien toimituspäällikkönä.

Pietilä oli erittäin ahkera, kyvykäs toimittaja sekä hyvä ja pelätty kirjoittaja. Hänen verkostonsa kotimaassa olivat parhaat mahdolliset. Ne ulottuivat politiikan ja talouden huipulle.

Uutisjahtiaan Pietilä hoiti sangen miellyttävissä oloissa. Helsingin ja Lapin huippuravintolat ja saunat tuli koluttua. Joskus käytiin myös metsällä. Uutistyö vei kansainvälisille kentillekin, milloin Washingtoniin, milloin Davosiin, milloin Brysseliin.

Ajat olivat otolliset nuorelle, innokkaalle toimittajalle. Oli paljon kirjoitettavaa alkaen lamasta pankkikriiseineen, EU-jäsenyydestä ja Nokiasta.

Onko kunnia kilpailla Kauppalehden kanssa, vai onko se kunniallinen itsemurha?

Ovet käydä uutislähteille olivat avoinna, ja Pietilä astui niistä halukkaasti sisään. Yksi tärkeä keskustelukumppani oli valtiovarainministerinä ja Pohjolan pääjohtajana toiminut Iiro Viinanen (kok.), joka Pietilän päiväkirjamerkinnän mukaan on suostuvainen kahdenkeskiseen vuoropuheluun sitä hanakammin, mitä synkemmäksi lama on muuttunut.

Oli joukko ihmisiä ja asioita, joita kohtaan Pietilän koki vastenmielisyyttä. Listan kärkipäässä olivat MTK ja maatalous, joka oli hänen ja Viinasen yhteinen maali.

– Haavisto pyytää aina vaan lisää rahaa maataloudelle. Pitääkö Suomen lisävelkaantua, jotta Heikki Haaviston maajussien ei tarvitse mennä työttömyyskortistoon, kun heidän tuotteensa eivät käy kaupaksi, oli Viinanen Pietilän kirjauksen mukaan manaillut.

Pietilä loi maineen kovana uutismiehenä. Kaverina oli Ilta-Sanomien uutispäätoimittaja Hannu Savola.

Vastaparin muodostivat maakuntien miehet seinäjokelaisen sanomalehden Ilkan päätoimittaja Kari Hokkanen ja jyväskyläläisen Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen, jotka Pietilän mukaan olivat lanseeranneet nimityksen Erkon verikoirat -nimityksen.

– Olemme Hokkasen ja Laatikaisen mielestä politiikan ja talouden sabotöörejä Erkon käskystä, tulkitsi Pietilä, joka ei pannut lempinimeään ollenkaan pahakseen.

Hän puolestaan kutsui päiväkirjassaan Laatikaista ja Hokkasta ”Kepun juoksupoikapäätoimittajiksi”.

Vaikka Pietilä oli omimmillaan uutiskentillä, löysi hän pian itsensä Sanomien herrahissistä. Yhtiö perusti hänen johdollaan 1997 Taloussanomat kilpailemaan Kauppalehden kanssa.

– Onko kunnia kilpailla Kauppalehden kanssa, vai onko se kunniallinen itsemurha? Ilmeisesti Erkko ja Rauramo olivat laskeneet, että rahat riittävät ja sotaan lähdetään, pohdiskeli Pietilä ennalta päiväkirjassaan.

Taloussanomat ei lähtenyt lentoon. Paperisen lehden julkaiseminen päättyi 2007, ja nyt se ilmestyy nettiversiona Ilta-Sanomien kyljessä. Sanomille koituneet tappiot laskettiin Pietilän mukaan kymmenissä miljoonissa euroissa.

Sankareita Pietilän tarinassa on hänen itsensä lisäksi vähän. Myös Sanomien sisällä useimmat saavat kuulla kunniansa mukaan lukien Aatos Erkko. Pietilä kummastelee, miksi kustantaja suhtautui 60-vuotiaaseen Ilta-Sanomiin kylmäkiskoisesti, jopa vihamielisesti.

– Tätä on vaikeata ymmärtää ja selittää. Miksi hän haluaa omistaa Suomen toiseksi laajalevikkisimmän sanomalehden, jos hän ei pidä siitä. Erkolla olisi valta ja voima muuttaa lehti juuri sellaiseksi kuin hän haluaa, mutta kun ei halua muuta kuin haukkua, purki Pietilä sydäntään päiväkirjalleen.

Pietilä selvisi Taloussanomista kuivin jaloin. Vuonna 2003 hänet nimitettiin Ilta-Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi. Kolme vuotta myöhemmin Sanoma Oy:n toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen antoi hänelle potkut.

Pian potkujensa jälkeen Pietilä kohtasi vielä kerran Erkon. Se tapahtui sattumalta Sanoma-talon hississä.

– Iso mies oli hämmästyksestä kalpea. Silmiä en tietenkään nähnyt, sillä hänellä oli mustat lasit, kuten lähestulkoon aina julkisuudessa. Tervehdin Aatosta ja vaihdoin muutaman sanan. Hän ei ollut puhetuulella.

Mitä ilmeisimmin kyseessä oli Erkon ja hänen verikoiransa viimeinen tapaaminen, Pietilä kirjasi.

Pietilä pitää kirjassaan kiinni teoriastaan, jonka hänen erottamisensa oli keskustan kosto Ilta-Sanomien kovasta kirjoittelusta.

Lehti oli Pietilän johdolla ollut aktiivinen niin Anneli Jäätteenmäen (kesk.) hallituksen eroon päättyneessä Irak-gatessa kuin Matti Vanhasen ihmissuhdejupakoiden uutisoinnissa.

Pietilän mukaan keskusta ulotti kouransa syvälle Erkon valtakuntaan keskustataustaisen toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen kautta.

Mikael Pentikäinen kiisti poliittisen painostuksen kirjoituksessaan, joka julkaistiin Helsingin Sanomien mielipideosiossa (9.9). Hänen mukaansa ongelma kiteytyi siihen, että Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja oli menettänyt muun toimituksen johdon ja keskijohdon luottamuksen.

Pietilä palasi vielä media-alalle. kun Suomen Lehtiyhtymä Oy 2008 palkkasi hänet johtotehtäviinsä.

Mediatalo Keskisuomalainen osti Suomen Lehtiyhtymän vuonna 2013, jolloin Pietilän vastuulle tulivat konsernin kaupunkilehdet, joihin tämänkin lehti kuuluu, sekä Etelä-Suomen tilattavat lehdet. Eläkkeelle hän jäi Mediatalo Keskisuomalaisen palveluksesta 2017.

Pietilän kirja on viihdyttävä ja värikäs matka halki Suomen talouden hurjien vuosien. Ilman epäilyksiä voi sanoa, että kirjoittaja on seurannut tapahtumia aitiopaikalta.

Parhaimmillaan kirja on, kun Pietilä analysoi vaikkapa hyvin tuntemaansa media-alaa. Heikoimmillaan se on kohdissa, joissa hän selittää monipolvisesti potkujaan. Niitä kohtia on paljon.

A.-P Pietilä: Erkon verikoira. Sanomatalon salaiset päiväkirjat. Otava, 2021, 570 sivua.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut