Helsingin peruskouluissa järjestetään kuluvana lukuvuonna seitsemän eri katsomusaineen opetusta.
Tarjolla on niin evankelisluterilaisen, ortodoksisen ja katolisen uskonnon opetusta kuin myös elämänkatsomustietoa, islamia, buddhalaista ja Krishna-uskontoa.
Oppiainepaletti ei kuitenkaan ole tasapuolisesti kaikkien saatavilla.
– Jos lapsi kuuluu evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen seurakuntaan hän ei saa valita elämänkatsomustietoa tai muita katsomusaineita, ja jos ei kuulu, voi vapaasti valita katsomusaineen, tiivistää Itäkeskuksen peruskoulun rehtori Jutta-Riina Karhunen.
Hän kertoo saaneensa useita yhteydenottoja asiasta lasten huoltajilta. Rehtori ymmärtää heitä täysin.
– Eihän se tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ole, Karhunen sanoo.
Perusopetuslain mukaan evankelisluterilaiseen seurakuntaan kuuluvan on osallistuttava oman kirkkokuntansa mukaiseen opetukseen. Sama koskee ortodoksisiin seurakuntiin kuuluvia. Vapautusta voi hakea, jos opetusta ei pystytä järjestämään omassa koulussa. Käytännössä Helsingissä ei koskaan tapahdu näin evankelisluterilaisen opetuksen kohdalla – vähemmistöuskontojen kohdalla kylläkin.
Valtaosa muiden uskontojen piiriin kuuluvista lapsista ei kuulu uskonnollisiin yhdyskuntiin. Tällöin he voivat valita vapaasti katsomusaineensa.
Epätasa-arvon lisäksi omiin lokeroihin eriytynyt katsomusaineiden opetus ei ole Karhusen mielestä tätä päivää. Nykymuotoinen katsomusaineiden opetus pitää yllä turhaa me- ja te-jaottelua.
– Miksi me ei opita toisiltamme ja huomata, miten paljon yhtäläisyyksiä on eri katsomuksissa?
460 oppilaan koulua johtava Karhunen on kaikille yhteisen katsomusaineen kannalla. Jo nyt eri katsomusaineiden opetussuunnitelmissa noin kolme neljäsosa on samansisältöistä.
Lain mukaan uskonnonopetus ei saa olla tunnustuksellista, tunneilla ei esimerkiksi rukoilla. Lasten uskonnollinen kasvatus on kotien tehtävä.
Helsingissä on joitakin kouluja, joissa osa katsomusaineiden opetuksesta toteutetaan kaikille yhteisenä opetuksena.
Uskonnonopetus kouluissa on herkkä aihe. Etenkin vähemmistöuskontojen parissa pelätään jalkoihin jäämistä ja opetuksen laadun kärsivän.
Nykyisen perusopetuslain mukaan oman uskonnon mukaista opetusta on järjestettävä kolmen huoltajan sitä pyytäessä. Kaupungilla on oikeus järjestää opetus keskitetysti, eri luokkatasoja voidaan myös yhdistää yhdeksi opetusryhmäksi.
Esimerkiksi Maunulan alakouluun on koottu kuuden oppilaan ryhmä 1.–3.-luokkalaista, jotka opiskelevat Krishna-uskontoa. 4.–6.-luokkalaisilla on oma kuuden hengen ryhmänsä. Ressun peruskoulussa kokoontuu kaksi Krishna-uskonnon pienryhmää, joista toisessa on vain yksi oppilas, sillä 3.-luokkalaisella uskontoa on kaksi oppituntia viikossa. Muilla alakoulun luokka-asteilla katsomusaineita on tunti viikossa.
Kankarepuiston kouluun Jakomäkeen keräännytään taas buddhalaisen uskonnon oppitunneille.
Opetussuunnitelmat ovat olemassa Helsingissä opetettavien katsomusaineiden lisäksi adventistiselle, bahá’í-, helluntailiikkeen, juutalaiselle, kristinyhteisön ja vapaakirkolliselle uskonnoille sekä mormonien Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskonnolle. Näiden katsomusten opetus on siis tarjottava kolmen huoltajan niin pyytäessä.
Viime vuonna katsomusaineiden opiskelu Helsingissä jakautui seuraavasti: evankelisluterilainen uskonto noin 24 000 lasta, elämänkatsomus noin 10 000 lasta, islam noin 5 000 lasta, ortodoksi noin 1 200, katolinen noin 300 lasta, buddhalaisuus 27 lasta ja Krishna-uskonto 13 lasta.
Katsomusaineiden opetuksen uudistustarpeita selvitetään parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Helmikuussa valmistuvalta selvitykseltä odotetaan muun muassa vaihtoehtoisia esityksiä katsomusaineiden uudistamistarpeista ja toteuttamistavoista entistä monimuotoisemmassa yhteiskunnassa. Tavoitteena on varmistaa, että katsomusaineiden opetus toteutuisi yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti kansallisesti.
Myös kansalaiset ovat aktivoituneet. Kansalaisaloite.fi -palvelussa kerätään nimiä vapaasti valittavan elämänkatsomustiedon opiskelun puolesta.
Palvelussa tehty aloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi, jos se kerää vähintään 50 000 kannatusilmoitusta kuudessa kuukaudessa. Reilu kuukausi sitten jätetty aloite on kerännyt yli 8 000 kannatusilmoitusta.
