Mätäjoen taimenen tulevaisuus näyttää hyvältä. Kalan palauttaminen jokeen alkoi vuonna 2009 Virtavesien hoitoyhdistyksen mäti-istutuksilla, jotka voitiin neljä vuotta sitten lopettaa kutu- ja poikashavaintojen noustua riittävälle tasolle.
Helsingin Perhokalastajien talkoolaiset käyvät edelleen vuosittain syyskuun viimeisenä lauantaina lisäämässä kiviä ja soraa sopiviin virtapaikkoihin, jotta kaloille löytyy lokakuussa hyviä kutupaikkoja.
– Taimenet etsivät täältä joesta semmoisen kohdan, missä on karkeaa soraa, ja kaivavat siihen kuopan. Sitten naarastaimen laskee siihen mädin ja peittää sen soralla. Keväällä siitä kuoriutuu poikasia, yhdistyksen vesienhoitovastaava Pekka Lindblad kertoo.
Mädin täytyy talvikuukausien yli selvitäkseen saada koko ajan happipitoista vettä. Soraan ei siksi saa päästä hiekkaa tai muita epäpuhtauksia, kuten humusta.
Yhdeksän kilometrin pituinen Mätäjoki laskee Isoon Huopalahteen. Tästä syystä joessa kutevia taimenia sanotaan meritaimeniksi.
Lindblad kertoo, että kyse on purotaimenen kanssa samasta kalalajista, jossa osa yksilöistä muuttuu parin vuoden iässä saamansa vaellusvietin vuoksi ulkonäöltään hopeanväriseksi ja lähtee merelle.
– Siellä on paljon ruokaa, ja ne kasvavat paljon isommiksi. Osa jää koko iäkseen tähän jokeen, ja ne ovat vähän pienempiä. Niitä on ennen pidetty tammukoina, vaikka ne ovat sitä samaa taimenta.
Kun kalat palaavat mereltä joelle takaisin, osalla niistä reitti kulkee Munkkiniemen edustalta Laajalahtea pitkin.
Mätäjoen varrella on suosittuja ulkoilureittejä. Pekka Lindblad sanoo aluetta mereltä katsottuna Keskuspuistoon asti kulkevaksi viherkäytäväksi. Taimenen osalta näköaloja saa katsoa, mutta ei koskea, sillä kala on rauhoitettu. Lindbladin mukaan Talissa on kuitenkin käynyt kalastajia, mahdollisesti kiellosta tietämättä.
– Me olemme ehdottaneet kaupungille, että tänne laitettaisiin opaskylttejä, mutta ihan vielä ei ole lämmetty sille ajatukselle.
Kalanviljelylaitoksista mereen istutettuja taimenia sen sijaan saa kalastaa. Ne tunnistaa siitä, että niiden rasvaevä on leikattu pois. Alamitta on 50 senttimetriä.
Omasta kalastusharrastuksestaan Lindblad kertoo kesällä mielellään kalastavansa perholla sekä virvelillä ja olevansa talvella innokas pilkkijä.
– Tätä taimenta kalastelen oikeastaan vain Lapissa ja merellä. Nämä Etelä-Suomen puro- ja jokivesistöt saavat olla rauhassa.
Ympäristötietoisuuden nousun myötä virtaavia vesiä arvostetaan ja taimenkantoja elvytetään koko maassa. Työ jatkuu, sillä vaikka taimen ei enää ole Suomen virallisessa uhanalaisuusluokituksessa äärimmäisen uhanalainen, se on edelleen erittäin uhanalainen.
Sopivia kutupaikkoja jää käyttämättä, kun kalat eivät pääse niille. Siitä, rakennetaanko Pitäjänmäellä Strömbergin puistossa olevan putouksen rinnalle kalatie, Pekka Lindblad toivoo kaupungilta positiivista päätöstä.
– Silloin olisi vapaa vaellusyhteys merestä Vantaan Kaivokselaan asti ja saataisiin uhanalaiselle meritaimenelle koko Mätäjoki lisääntymisalueeksi.