"On tapauksia, joissa 1,2 kilometrinkin päästä ammuttu luoti teki tehtävänsä" – Ahti Koskinen kävi läpi satoja sotakirjapäiväkirjoja ja kirjoitti jatkosodan tarkka-ampujista

Kirja: Ahti Koskinen kokosi ensimmäisenä kansien väliin jatkosodan tarkka-ampujien historian.

Venäjän päällekäyvää karhua vastaan nousseet suomalaiset tarkka-ampujat saivat alkukesästä ensimmäisen kirjansa. Kalliolainen Ahti Koskinen kirjoitti teoksen jatkosodan tarkka-ampujista. Jari Pietiläinen
Jari Pietiläinen

Jari Pietiläinen

Kalliossa asuva toimittaja Ahti Koskinen on tehnyt lähes sananmukaisesti sotahistoriaa: hänen vastikään ilmestynyt kirjansa jatkosodan tarkka-ampujista on laatuaan ensimmäinen koko Suomessa.

Teos Miehet jyvällä – tarkka-ampujien jatkosotaa ilmestyi alkukesästä Atrain & Nordin kustantamana.

Kirja pitää sisällään koskettavia ja hätkähdyttäviä kertomuksia siitä, miten vihollisen ampuma luoti päätti yhtäkkiä monen suomalaisen soturin elämän.

Yli 200-sivuinen kirja syntyi kovan tutkimustyön jälkeen.

– Kävin läpi Kansallisarkistossa kaikkiaan noin neljänsadan yksikön sotapäiväkirjat ja ne osoittavat, että puna-armeijan tarkka-ampujista oli rintamilla alituisesti riesaa, Koskinen kertoo.

– Rajasin aineiston siten, että se kattoi sotapäiväkirjat vuoden 1942 alusta lähtien vuoden 1943 puoliväliin, Koskinen kertoo.

Sodan jälkeen tarkka-ampujien työtä ei juuri juhlittu.

Jatkosodan alun hyökkäysvaiheen aikana tarkka-ampujilla ei ollut paljon tehtävää, sillä silloin rintama liikkui koko ajan itään.

Sama koskee myös kesää 1944, jolloin yritettiin torjua puna-armeijan suurhyökkäystä.

Materiaalia Koskiselle kertyi lopulta niin paljon, että hän päätti suosiolla jättää kirjasta pois jatkosodan loppuvaiheen tapahtumat.

Vihollisen tarkka-ampuja iski usein tilanteessa, jossa sitä ei osattu mitenkään odottaa. Esimerkiksi maaliskuussa 1942 sotamies Herman Tourunen oli hakemassa tykin suoja-aseman takaa lunta kenttäpakkiinsa, kun tarkka-ampujan luoti osui hänen selkäänsä.

Haavoittunut sidottiin ja lähetettiin kenttäsairaalaan.

Sotamies Pauli Jokinen puolestaan kohtasi matkansa pään kesäkuussa 1942, jolloin vihollisen luoti osui häntä kuolettavasti päähän.

Sotamies Valde Sorsa oli Mannerheim-ristin ritari, jonka sotapolku katkesi todennäköisesti tarkka-ampujan laukaisemaan luotiin kesällä 1942 vain 21-vuotiaana. SA-kuva

Tarkkaan ammuttu luoti ei katsonut sotilasarvoa eikä miehen urhoollisuutta millään tavoin.

Esimerkiksi kaksi Mannerheim-ristin ritaria – Valde Sorsa ja Olli Remes – kaatuivat tarkka-ampujan uhreina.

– Tarkka-ampujien osumat olivat tappavia, vaikka ne olisi ammuttu hyvinkin kaukaa, Koskinen kertoo.

– Tuollaiset 400–500 metriä ei ollut tarkka-ampujalle matka eikä mikään osua viholliseen. On tapauksia, joissa 1,2 kilometrinkin päästä ammuttu luoti on tehnyt tehtävänsä.

Vaikka räjähtävien luotien käyttö sodassa oli kielletty Haagin sopimuksessa jo vuonna 1899, silti kymmenet suomalaiset saivat kokea niiden repivän voiman.

Suomen armeijan omat tarkka-ampujat olivat taustoiltaan hyvin kirjavia. Moni heistä oli peräisin Lapin tai Itä-Suomen maalaispitäjistä, joissa lähes jokainen mies harrasti metsästystä.

– Tarkka-ampujat saivat rintamalla tietenkin myös koulutuksen, mutta aseita oli niukasti ja ne olivat laadultaan vaihtelevia, Koskinen kertoo.

– Sotilaskivääri m/39 eli Ukko-Pekka oli yksi tärkeimmistä tarkka-ampujien aseista. Se oli hyvä kivääri, joka oikein säädettynä oli erinomainen pitkilläkin matkoilla.

Tarkka-ampujien tekemää työtä ei sodan jälkeen juuri juhlittu, eikä valtiovalta palkinnut sitä millään tavoin.

Uudelleen tarkka-ampujien työ Suomen puolustamiseksi on noussut vasta aivan lähivuosina, Ahti Koskisen kirja tekee heille kunniaa.

Ahti Koskinen: Miehet jyvällä – tarkka-ampujien jatkosotaa. 212 sivua. Atrain & Nord 2021.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut