Tiede: Luonnon tasapainoa kunnioitettava. Kaikelta ei voida suojautua.
Viime vuosina tulleista uusista infektiotaudeista 75 prosenttia on ollut zoonooseja eli eläimistä ihmisiin tarttuneita tauteja. Helsingin yliopistossa uhkaavia infektiotauteja tutkivan apulaisprofessori Tarja Sirosen mukaan myös tulevat pandemiat ovat todennäköisesti eläinperäisiä.
– Suurin osa lähtee lepakoista, siellä on satoja, ellei tuhansia viruksia. Kyllä siellä semmoisia potentiaalisia pandemian ja pienemmän epidemian aiheuttajia on lukuisia, näitähän pandemioita tulee kiihtyvällä tahdilla.
Myös nykyisen koronapandemian aiheuttajan eli SARS-CoV-2-viruksen (Sars-2) todennäköisimpänä lähteenä pidetään lepakkoa. Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa elävät lepakkolajit eivät kuitenkaan ole muuttuneet erityisen tartuttaviksi, vaan yhä laajemmalle levittäytyvä ihminen kohtaa ne ensimmäistä kertaa.
– Nämä virukset ovat aina olleet siellä. Me vaan tunkeuduimme nyt sinne lepakkoluolaan, Sironen kuvaa.
Julkisuudessa on esitetty epäilyjä myös viruksen laboratorioperäisyydestä. Tästä ei Sirosen mukaan ole näyttöä.
Äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan Laosissa on löydetty lepakoista viruksia, jotka ovat hyvin lähellä SARS-CoV-2:ta.
– Se vahvistaa tosi paljon sitä ajatusta, että kyllä tämä on ihan luomutuote.
Yleensä virusten ei ole helppo siirtyä eläinlajista toiseen, mutta Sars-2 leviää minkeissä todella tehokkaasti ja tarttuu esimerkiksi supikoiriin, valkohäntäpeuroihin ja eri jyrsijälajeihin. Sironen kertoo, että tällaista virusta ei ole tunnettu aikaisemmin.
Vaikka pandemian riskiin täytyy jatkossakin varautua, Sironen ei usko, että tulossa on jotain koronaa huomattavasti pahempaa. Korkeaa kuolleisuutta aiheuttavista viruksista poiketen Sars-2 on päässyt leviämään ympäri maailman sen takia, että se aiheuttaa paljon myös oireettomia infektioita.
Tulevia tautiuhkia puntaroidessa on myös hyvä muistaa, miten nopeasti koronarokotteet saatiin nyt kehitettyä. Tarja Sironen sanoo tätä tieteen voittoa valtaisan tutkijajoukon ansioksi.
Rokotteiden tehtävänä on kouluttaa ihmisen kehoa tunnistamaan virus. Näin immuunipuolustuksen kannalta tärkeät vasta-aineet tietävät estää virukselta pääsyn solun sisälle.
Sirosen mukaan jo se olisi todella hyvä tilanne, jos voitaisiin varautua influenssa-, korona- ja paramyxoviruksiin.
Kaikille eläimillä esiintyville viruksille ei voi kehittää rokotetta, vaan Sironen keskittyy tutkimuksessaan sen selvittämiseen, millä niistä on potentiaali siirtyä ihmiseen. Tätä varten hän tutkii esimerkiksi Keniasta lepakoilta, ihmisiltä ja kotieläimiltä kerätyistä näytteistä, löytyykö niistä kaikilla esiintyviä viruksia.
Täsmätutkimus on tärkeää. Luonnolta ei voi sulkea ovia, vaan keskeistä on, miten sen kanssa eletään tasapainossa. Esimerkiksi lepakot ovat Sirosen mukaan pölyttäjinä ja hyönteisten torjujina niin tärkeitä ekosysteemissä, että olisimme ilman niitä pulassa.
– Teoilla, joilla suojelemme luontoa ja eläimiä, vahvistamme myös omaa terveyttämme. Luonnolla on hirveän hyviä vaikutuksia immuunipuolustuksellemme ja hyvinvoinnillemme.
Sama tasapaino koskee suojautumistoimia, sillä kaiken varalta suojautuminen voi pidemmän päälle olla myös terveydelle haitallista.
– Kyllähän nyt on jo esitetty huoli siitä, miten käy immuunipuolustukselle, kun emme kohtaa mitään viruksia. Jatkossa pitää huolehtia ilmanvaihdosta ja ilmastoinnista ja käyttää maskia tilanteissa, missä siitä on hyötyä. Olen sitä mieltä, että nyt on myös aika ryhtyä elämään, Tarja Sironen sanoo.