Leena, 67, oli raitistunut alkoholisti, sitten työkaverit antoivat läksiäislahjaksi viinipullon – "Parin lasillisen jälkeen saan tehtyä asioita, muuten vain rötkötän"

Vertaistuki: Eläkkeelle jääminen on monille iso elämänmuutos.

Leena juo välillä viinilasin tai kaksi, mutta toivoisi olevansa kokonaan raitis. Hän oli välillä 16 vuotta juomatta. Sami Kuusivirta

Sanna Jompero-Lahokoski

Helsinkiläisen rivitaloasunnon eteisessä tulijaa tervehtii pieni koira. Seinällä on lasten kuvia, pianon päällä lastenlasten.

Leena, 67, retkahti vuosi sitten kesällä juomaan jäätyään edellisenä päivänä eläkkeelle.

– Olen aina ollut työnarkomaani ja tehnyt kahta ja kolmea työtä. Yhtäkkiä päivässä ei ollutkaan enää mitään. Kukaan ei kaivannut, toteaa teknisen alan firmassa palkanlaskijana ja kirjanpitäjänä työskennellyt Leena.

Hän ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään, koska alkoholismiin liittyy häpeää ja surua.

Ensimmäisenä eläkepäivänään Leenan valtasi ajatus tarpeettomuudesta. Tyhjyys ja tylsyys.

Ironista kyllä, mutta työkaverit olivat ostaneet läksiäislahjaksi Leenalle pullon kallista viiniä. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka Leena ei koskaan viimeisinä työvuosinaan käyttänyt alkoholia. Ei firman juhlissa eikä pikkujouluissakaan. Ei missään.

On ollut ihana huomata, etten olekaan ainoa vanha juoppo.

– Mitäpä minä muutakaan sitten olisin tehnyt, Leena pohtii tyhjyydentunnetta, jota alkoi lääkitä alkoholilla.

Leena on alkoholisti. Ensimmäiset huikat hän otti rippikoululeirillä. Siitä se sitten lähti. Ennen eläkkeelle jäämistä raittiita vuosia oli takana 16. Korkki meni kiinni viisikymppisenä vieroitushoitojakson jälkeen. Sitä ennen arki ja juhla olivat ”jatkuvaa viinin lipittämistä”.

– Sellaista hienostunutta. Lasi silloin ja tällöin. Lähes joka päivä. Pullo viiniä illassa, Leena muistelee illallisia miehensä kanssa.

Pahimpina juomakausinaan noin nelikymppisenä Leena kertoo piiloutuneensa työpäivien aikana jopa pöytänsä alle, jos tiesi, että työkaveri kaipasi allekirjoitusta työpaperiin. Kädet tärisivät edellisen illan jäljiltä liikaa. Siideri ennen työpäivää helpotti.

Leena juo välillä viinilasin tai kaksi, mutta toivoisi olevansa kokonaan raitis. – Toivon, että saisin taas raittiudesta kiinni. Sami Kuusivirta

Ikävintä juomisessa on ollut omien lasten pettymys.

– He pettyvät joka kerta, kun näkevät, että olen juonut. Olen tästä kaikesta pahoillani ja suruissani. Lapset ovat pelänneet, että juon itseni hengiltä.

Eläköitymisestä alkaen alkoholia on jälleen 16 raittiin vuoden jäkeen kulunut.

– Viime jouluna lapset eivät voineet koronan vuoksi tulla meille. Vietin joulun kotona kännissä. Siinä tuli juotua sitten glögit ja ihan kaikki muukin kotona ollut alkoholi. Lapset eivät ilahtuneet.

Leena sanoo saavansa alkoholista energiaa.

– Muuten en saa mitään tehtyä. Parin lasillisen jälkeen saan imuroitua, haravoitua, tehtyä ruokaa. Muuten vaan istun ja rötkötän.

Tänä syksynä Leena alkoi käydä Helsingin kaupungin Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeen Kööri-ryhmässä. Kööri on vertaistukiryhmä eläkeläisille, jotka haluavat vähentää tai lopettaa päihteiden käytön.

Leena haluaisi ottaa lasin viiniä silloin tällöin, muttei usko sen onnistuvan. Täysraittius on ainoa vaihtoehto.

Hankkeen projektiasiantuntijan Maarit Ajalinin mukaan Leena on tyypillinen ryhmään osallistuva. Eläkkeelle jääminen on iso käännekohta.

– Se voi laukaista alkoholinkäytön. Työ on ollut monelle iso identiteetti. Yhtäkkiä elämä onkin muuttunut. Tilanne usein pahenee, jos ongelmallista alkoholinkäyttöä on jo ollut.

Eläkkeellä elämä täytyy rakentaa uudestaan.

– Identiteetti voi olla rakentunut isosti työminään. Silloin täytyy tutustua itseensä uudelleen ja miettiä, mitkä asiat kiinnostavat ja keksiä mielekästä tekemistä arkeen, Ajalin sanoo.

Leena on alkoholisti, joka oli 16 vuotta juomatta ennen eläkkeelle jäämistä. – Kun työ jäi, yhtäkkiä tuli niin tyhjää. Tuntui, ettei minua enää tarvita. En osannut etukäteen edes kuvitella, miltä se tuntuu. Sami Kuusivirta

Vertaistuki samassa elämäntilanteessa olevien kanssa on tärkeää.

– Päihdepalveluiden ryhmässä voi olla esimerkiksi parikymppinen heroiinin käyttäjä ja kuusikymppinen rouva, joka juo viiniä. Maailmat ovat aivan erilaiset. Siksi on tärkeää, että vertaisryhmässä on samassa tilanteessa olevia.

Syksyn ryhmissä naisia on enemmän kuin miehiä.

– Naiset ovat tässä ikäryhmässä ehkä rohkeampia lähtemään tällaiseen keskusteluhoitoon ja puhumaan tunteistaan, Ajalin jatkaa.

Leenalla on ryhmästä vain hyvää sanottavaa. Siitä saa voimaa ja vertaistukea.

– On ollut ihana huomata, etten olekaan ainoa vanha juoppo. Monilla muilla on aivan samanlaisia ongelmia.

Ryhmän ja koiralenkkien lisäksi elämää on tullut taas jumppaa ja muuta aktiviteettiä.

– Toivon, että saisin raittiudesta jälleen kiinni. Ne 16 vuotta, jotka olin juomatta, olivat todella hyviä aikoja, Leena sanoo.

Vertaistukiryhmät

Kööri, Peesi, Vire ja Toivo auttavat

Helsingin kaupunki aloitti tänä syksynä uudet vertaistukiryhmät ikääntyneille.

Ryhmien toiminta liittyy Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeeseen, jossa kehitetään ikääntyneiden päihde- ja mielenterveyspalveluita.

Kööri, Peesi, Vire ja Toivo auttavat päihde- ja mielenterveysongelmissa.

Seuraavat ryhmät aloittavat ensi vuoden maaliskuussa. Ilmoittautuminen alkaa tammikuussa.

Ryhmätapaamisia on ryhmästä riippuen 8–14.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut