Työelämä: Opettelemme kaiken uudelleen, sanoo työelämän asiantuntija Miira Heiniö.
Monilla työpaikoilla palattiin viime viikolla ainakin osin lähityöhön, kun kansallinen etätyösuositus päättyi.
Miten poikkeusoloista saadaan kaikki hyvä irti ja mitä työpaikoilla pitäisi nyt ottaa huomioon? Työterveyslaitoksen (TTL) organisaatioresilienssin erityisasiantuntija Miira Heiniö toteaa, ettei paluuta entiseen enää ole. Työt ja työnjako ovat muuttuneet. On asioita, joita emme halua enää tehdä.
– Luulemme, että olemme palaamassa entiseen, mutta emme ole. Päivittäistä työtä toimistolla kyseenalaistetaan. Samoin lyhyiden kokousten vuoksi fyysisesti kokouspaikalle matkustaminen vähenee.
Parhaiten pärjäävät Heiniön mukaan ne työpaikat, jotka ovat pärjänneet jo ennen koronaa.
– Muista kriiseistä tiedetään, että sellaiset työpaikat, joissa on osattu pitää tavoite kirkkaana, päättää ketterästi, huolehtia kaikkien oppimisesta sekä hyvästä yhteistyöstä, selviytyvät kriiseistä parhaiten.
Nyt olisi Heiniön mukaan ensimmäiseksi huolehdittava siitä, että kaikki ovat työkykyisiä.
Johtamisessa korostuu inhimillisyys.
– Meillä on ollut lähes kaksi vuotta tilanne, jossa monet työntekijät ovat kohdanneet kriisin yksin. Ajattelemme herkästi, että kaikkien korona-aika on kulunut samalla tavalla kuin itsellä.
Työpaikoille on muodostunut uusia sisäpiirejä. Osa on jäänyt syrjään. Heiniö vertaa töihin paluuta ulkomailla asumiseen.
– Edessä on kulttuurishokki. Tämä on pysähtymisen paikka. Opettelemme kaiken uudelleen. Parhaimmassa tapauksessa käy niin, että työnteon ja kokousten laatu paranee. Sitä toivon.
Heiniö jakaa työntekijät kolmeen ryhmään: Osalle arki on ollut rankkaa. Korona on vaikuttanut siihen suuresti. Osalle sillä ei juurikaan ole ollut vaikutusta ja osa on nauttinut, jopa hyötynyt koronasta.
– Jotkut ovat havainneet, että etätyö sopii heille erityisen hyvin ja ovat kokeneet helpottavaksi vähemmän menoja ja harrastuksia sisältävän arjen.
Hyvä johtaminen nousee avainasemaan.
– Johtamisessa korostuu inhimillisyys. Kannustetaan tietoisesti hyvään yhteistyöhön. Kaikkien työkuorma täytyisi miettiä ja arvioida uudelleen.
Keskinäisen luottamuksen ja arvostuksen vahvistaminen on tärkeää. Nyt pitäisi katsoa eteen- ei taaksepäin.
– Ei pitäisi huokaista helpotuksesta, että tämä oli tässä. Riskit kaikenlaisen yllättävän tapahtumiseen ovat yhtä suuret kuin ennenkin.
Heiniö puhuu resilienssistä eli kyvystä selviytyä muutoksista. Resilientti työyhteisö ei lamaannut yllättävässäkään tilanteessa, vaan kehittää jatkuvasti kykyään selviytyä muutoksista ja vaaratilanteista.
TTL on laatinut työpaikoille neljän kohdan ohjelman toipumiseen: Kaikki lähtee ihmisten hyvinvoinnista. Sitten voidaan siirtyä yhteistyön ja oppimisen vahvistamiseen. Työyhteisöjen kannattaa pysähtyä tietoisesti miettimään, mitä kriisin aikana on opittu ja mitä uusista toimintatavoista halutaan pitää.
Fiksu työyhteisö kehittää verkostojaan sisä- ja ulkopuolella. Ympäristöä kannattaa seurata jatkuvasti. Seuraava kriisi voi olla jo nurkan takana.
– Talouden heilahteluita, terroritekoja ja teknologian murroksia voi tulla. Työyhteisöjen kykyä kohdata mitä tahansa vaikeuksia on mahdollista ja kannattaa kehittää etukäteen.