Stadin Säkki -taiteilijanimellä tunnettu Joke Linnamaa , 74, tietää, miten katsomoon saadaan sähinää hyvällä musalla. Dj-pioneeri loi aikanaan Torpan Poikien kotiottelujen tapahtuman tunnelmaa ensimmäisen kerran jo 1974.
– Olimme 1960-luvun lopulla käyneet pelaamassa ystävyysottelua Tukholman Hammarbytä vastaan. Heillä soi Steamin Na na, hey hey kiss him goodbye, varastimme sen reissulta suoraan omiin juttuihimme, Linnamaa muistelee aikaa, kun hän aloitti soittaa ottelutapahtumissa.
– Biisi soi vielä pari vuotta sitten, kun kävin viimeksi ToPo:n ottelussa.
Linnamaa ehdotti vuonna 1974 ToPo:n puheenjohtaja Mosse Haavistolle, että ottelun yhteyteen järjestettäisiin korisdisko. Linnamaan mukaan discomusiikkia ja koripalloa ei oltu aikaisemmin yhdistetty Suomessa.
Ajatuksesta ei ensi alkuun pidetty. Alku oli muutenkin haasteellista. ToPo pelasi tuolloin Helsinginkadun Urheilutalolla, jossa äänentoisto oli kamala.
– Äänentoisto parani vasta, kun ihmisiä oli enemmän katsomossa. Disko aiheutti alkuun vähän murinaa, mutta loppujen lopuksi jengi piti ajatuksesta. Ilmiö levisi myös muihin korisseuroihin, Linnamaa muistelee.
Linnamaa on ollut uransa aikana mukana tuhansissa erilaisissa yleisötapahtumissa äänimaailman luojana. Hän on suunnitellut musiikin jääkiekon MM-kisoihin kahdesti, vuosina 1982 ja 1997.
Uranuurtaja listaa kaksi tärkeää asiaa, jotka pitää huomioida äänimaailman suunnittelussa.
– Ensin pitää tarkastella, mikä on yleisön mediaani-ikä. Kappaleet pitää suunnitella niin, että kohderyhmä tunnistaa kappaleet ja niitä on helppo taputtaa.
– Toiseksi on tärkeää tuoda katsojille niitä biisejä, joita joukkue soittaa myös kopissa.
Helsinki Seagullsin musiikista vastaa dj Taste eli Niko Reijomaa. Hän haluaa erottua valinnoillaan lätkäskenen musiikista.
– Koriksessa voi kokeilla erilaisia juttuja. Minulla on oma moodi, se on erilainen kuin kiekkoympyröissä - enemmän funky-pohjainen, Reijomaaj tunnelmoi.
Töölön Kisahallissa kuulee myös sporttiklassikoita.
– Korisyleisössä on paljon perheitä. Pyrin soittamaan kaikille jotain. Iäkkäämmille katsojille enemmän klassikoita, nuorille ja lapsille omaansa. Lämmittelyvaiheessa soitan usein pelaajia sytyttäviä biisejä.
Seagullsin äänimaailma on saanut kiitosta myös muiden joukkueiden pelaajilta ja kannattajilta.
– Musaa pitää tarjota monipuolisesti. Toki klassikot kuuluvat urheilutapahtumiin, mutta pitää myös osata erottua. Soi minullakin oikeastaan aina James Brown ja Michael Jackson, Niko Reijomaa sanoo.
Helsingin IFK:n kotiottelun tunnelmaa on aina kehuttu. Hyvä musiikki näyttelee Stadihallissa isoa roolia.
– Meillä soi rock! Klassista rockia, tämän päälle vähän tuoreempaa rokkia. Kukaan ei kaipaa IFK-otteluissa discohumppaa, jo 1990-luvun alusta alkaen punapaitojen musiikista vastannut Mikke Stenberg täräyttää rokkimiehen vakavuudella.
Yksi HIFK-otteluiden tunnetuimpia kappaleita on J. Geils Bandin Flamethrower. 1980-luvulta oleva klassikko tärähtää soimaan aina kotijoukkueen maalin jälkeen.