Kimppakämpässä asuva alkaa noin kolmekymppisenä miettiä tätä kiperää kysymystä – Tutkija Anna Heinonen asui kommuunissa itsekin: "Oppii asioita, joita moni ei tiedä edes hyvistä ystävistään"

Moni aloittaa omillaan asumisen opiskelijana soluhuoneistossa. Kimppa-asuminen vaatii yhteisen linjan löytämistä muun muassa siitä, miten siisteinä yhteiset tilat pidetään. ESM Arkisto
Kaisa Paastela

Kaisa Paastela

Kommuunissa asuminen mielletään usein alle kolmekymppisten elämänvaiheeseen kuuluvaksi ratkaisuksi. Yhteisöasumisesta väitöskirjaa tekevä Anna Heinonen Helsingin yliopistosta kertoo, että tutkimukseen haastatelluista vähän yli 30-vuotiaat alkoivat kokea painetta "asettua aloilleen", eli perustaa seurustelukumppanin kanssa ydinperhe.

– Taustalla on kulttuurissamme jaettu ajatus siitä, että elämän pitäisi ikään kuin edetä tietyn kaavan mukaan. Kommuuniasujat kuitenkin kyseenalaistavat perinteiseen ydinperheen mallia ja motiiveihin kuului myös vastavirtaan meneminen ja uuden etsiminen, Heinonen toteaa.

Kolmenkympin rajapyykin jälkeen kimppakämpässä asuva saattaa yhtäkkiä huomata kämppäkaveriensa muuttavan muualle.

– Joskus syntyy muuttoaaltoja, kun joku lähtee ensin ja pian sen jälkeen muutkin lähtevät.

Väitöskirjatutkija Anna Heinonen havainnoi kommuuneissa muodostuvia ihmissuhteita asumalla itse yhteisössä. Oles Datsko

Heinonen haastatteli tutkimukseensa 24–67-vuotiaita kommuuniasukkaita. Lisäksi hän asui itse kahdessa helsinkiläisessä asumisyhteisössä, joissa toisessa oli muutama jäsen ja toisessa 10. Heinonen havainnoi muun muassa ihmissuhteiden muotoutumista ja tilan käyttöä jaetussa asunnossa.

– Suhteista on tärkeää hahmottaa se, että yhteisöasumisessa on hyvin monenlaisia ihmissuhteita. Osa on kasuaaleja asumissuhteita, joissa ei haeta tukea muilta tai emotionaalista sidettä ja sitten on sitoutuneita, syviä ystävyyssuhteita, jotka säilyvät vaikka muutetaan erilleen, Heinonen sanoo.

Lisäksi on kaveruussuhteita, joita pitää yllä lähinnä yhdessä asuminen, ja suhteet hiipuvat kun asumiskuviot muuttuvat.

– Kommuunissa oppii asioita, joita moni ei tiedä edes hyvistä ystävistään, kuten vaikkapa mitä toisella on tapana syödä tai kuinka siisti hän on, toteaa Heinonen.

Arjen häslinki voi osaltaan pitää yhdessäasujien ystävyyden myös aika pinnallisella tasolla ja syvällisemmät keskustelut käydään muualla.

– Saattaa tulla myös asioita, mitä ei ole aina helppoa ottaa vastaan. Esimerkiksi siivouksesta käydään paljon neuvotteluita vaikkapa sen suhteen, kuinka paljon sotkua voidaan hyväksyä.

Heinosen mukaan perheille tyypillinen vallankäyttö kuitenkin puuttuu kimppakämpistä. Eli kun perheissä aikuiset komentavat lapsia siivoamaan, kommuunissa pitää löytää kompromisseja hienovaraisesti.

– Tähän liittyy sekin, että kenen kanssa on turvallista ja mahdollista riidellä, huomauttaa Heinonen.

Etenkin tuntemattomien kanssa yhteen muutto voi olla raju tilanne, joka pakottaa pohtimaan esimerkiksi paljonko itsestä haluaa jakaa ja kuinka paljon huomiota annetaan kämppiksille. Muuttajilla voi olla tästä myös keskenään erilaiset käsitykset.

Heinonen kertoo, että suurin syy yhteisöasumisen valitsemiseen on seura.

– Moni haastateltava totesi, ettei halua asua yksin, koska se ei sovi itselle. Rahan säästö ei ollut merkittävä motiivi, mutta kimppakämpässä vuokrarahalla saattaa saada ekstraa, kuten makean asunnon keskustassa, johon muuten ei olisi varaa.

Myös lapsiperhekommuuneita oli Heinosen tutkimuksessa mukana. Niiden määrä on Heinosen tuntuman mukaan viime vuosina lisääntynyt.

Kommentoi

Mainos: Helsingin Uutiset

Pääkaupungin keskusta on edelleen the place to be – katso tästä ytimen tarjonta

| Päivitetty

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut