Korona ahdisti pienten lasten perheet neljän seinän sisälle – Kampissa on paikka, jossa saa ottaa hetken rennommin: "Kysyntä vertaistuelle on valtava"
Albertin olohuoneen matolla Peppi,1, kasaa palikkatornia ja Leevi, 2, tarttuu pehmokilpikonnaan. Vapaaehtoinen Susa Matikainen seuraa ja on mukana touhussa.
Pian löytyy leluautojakin. Leevi testaa mustaa autoa lelulinnan liukumäissä. Ketterästi kulkee. Peppi esittelee punaista autoa äidilleen Laura Viitaselle. Tytär naurahtaa mahanpohjasta, kun äiti rullaa autoa jalkaa pitkin.
– Pepin isoveljien, 5 ja 4 kanssa täällä käytiin viikoittain. Albertin olohuone on ihana olkkari, johon tulla.
Viitanen kokee saaneensa Albertista helpotusta arkeen, sillä isovanhemmat asuvat kauempana.
– Täällä on auttavia käsiä, lapsille on luettu ja äitikin on saanut kavereita. Erityisesti mieleen ovat jääneet vuonna 2018 järjestetyt halloween-juhlat – lapsille oli vaikka mitä kivaa.
Leevin äiti, Jolanda Sepperi tuli ystävänsä suosituksesta ensimmäistä kertaa Albertille. Paikalla on kolmaskin ensikertalainen, Sepperin sylissä päiväunia vetelevä kuukauden ikäinen vauva.
Isilläkin on tarve jakaa kokemuksiaan.
– Tänne on helppo tulla, todella kotoisaa.
Verkkopalvelusta löytyy jo 1000 leikkiä – Näitä leikkejä suomalaiset ovat hakeneet eniten
Albertinkatu 33:ssa sijaitseva HelsinkiMissionin Albertin Olohuone avautui koronatauon jälkeen syyskuun alussa perheiden kohtaamisille. Paikan tarkoituksena on helpottaa lähiseudun vauva- ja pikkulapsiperheiden elämää. Olkkari on kohtaamispaikka, joka tarjoaa perheille yhteisöllisyyttä ja vertaistukea.
– Tavoitteemme on vähentää yksinäisyyttä ja kasvattaa yhteisöllisyyttä. Täällä pääsee tutustumaan lähialueen ihmisiin ja täältä löydetään kavereita. Toimintamme on avointa ja maksutonta. Kaikki perheet ovat tervetulleita. Emme kysele taustoja, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Olavi Karvonen sanoo.
Korona-aika rajoituksineen ajoi lapsiperheitä yhä enemmän neljän seinän sisälle ja yksinäisyys yleistyi.
– Kun on oltu lapsen kanssa yksin pitkään neljän seinän sisällä, yhteisöllisyyttä ja verkostoa on kaivattu. Kysyntä vertaistuelle on valtava. Keskustakirjasto Oodissa on myös vastaavanlainen kohtaamismahdollisuus, mutta kyllä tällaista pitäisi olla paljon laajemmin saatavilla. Meillä käy parhaimmillaan 40 perhettä päivässä, Karvonen toteaa.
Voiko lapsi sitoutua 12 vuodeksi peliharrastukseen? – Kasvattajalla on ratkaisu tähänkin kysymykseen
Kodinomaisessa tilassa toisistaan seuraa saavat paitsi lapset, myös vanhemmat ja eri sukupolvet. Vauvanruoan voi lämmittää mikrossa. Vanhemmat pääsevät hetkeksi hengähtämään aikuisen juttuseuran ja kahvikupin äärelle sillä välin, kun seniorivapaaehtoiset huolehtivat, ettei kukaan jää yksin.
– Lisää isejä toivottaisiin mukaan. Isilläkin on tarve jakaa kokemuksiaan, Karvonen lisää.
Maarit Moilanen ja Maritta Lehtinen ovat toimineet viitisen vuotta vapaaehtoisina.
– Tässä saa olla lapsenmielinen ja heittäytyä itsekin lattialle leikkimään. Tärkeintä on olla läsnä. Koen itseni tarpeelliseksi, kun voin tarjota äidille hetken omaa rauhaa - ihan vain pitämällä lasta sylissä tai vahtimalla lasta. Pienistä asioista syntyy isoja, Lehtinen kertoo.
– Lasten hymyt ja kohtaamiset antavat positiivista energiaa. Tästä saa paljon enemmän kuin itse antaa, Moilanen kiteyttää.
Juttua on muokattu 5.11.2021 kello 14.41 korjaamalla Leevin ja hänen äitinsä sukunimi Sepparista Sepperiksi.
