"Isälläni oli rapun pielessä lappu, jossa luki kelloseppä", kertoo toimintaa jatkanut Pertti Pirinen – Kalliossa yli 50 vuotta toiminut kivijalkaliike joutuu pian lopettamaan
Castreninkatu 4:n ovista sisään kävellessä astuu yhtä aikaa nostalgiaan, nykyhetkeen ja tulevaan – eikä koskaan huonoon aikaan. Asiakkaalle on aina aikaa; kivijalkaliikkeessä kauppiaalle jokainen ihminen on asiakas ja jokainen asiakas ihminen.
Takahuoneesta astuu tiskin taakse mies, joka alkaa jutella kuin vanhalle tuttavalle. Seinällä olevat kellot käyvät eri aikaa, mutta käyvät kuitenkin. 1700-luvun seinäkello tikittää vielä, vaikka toinen viisari onkin hävinnyt ajan saatossa. Kauan nämä viisarit eivät kuitenkaan Castreninkadulla enää tikitä.
Kallion perinteikkäisiin kivijalkaliikkeisiin kuuluva Kellohuolto R. Pirinen Castreninkadulla lopettaa toimintansa joulukuussa. Syynä on kiinteistöä koskeva julkisivuremontti, joka alkaa tammikuussa.
– Remontti on lykkääntynyt eri syistä. Syyskuussa ilmoitettiin, että joulukuun saamme vielä olla. Kaikki paitsi kantavat rakenteet puretaan, kertoo isänsä jalanjäljissä liikettä 50 vuotta pyörittänyt Pertti Pirinen.
Näyteikkunan alkuperäisteippaukset viestivät liikkeen historiasta. 1964 Pertin isän, Reino Pirisen perustama kelloliike siirtyi Kellotuomessa tuolloin työskennelleen kelloseppäpojan omistukseen 1971 isän menehdyttyä varhaisessa iässä.
Kelloseppä-isä asui ennen liikkeen perustamista kulman takana Kolmannella Linjalla – talossa, joka näkyy liikkeen ikkunasta.
Isälläni oli rapun pielessä lappu, jossa luki ”kelloseppä”.
– Isälläni oli rapun pielessä lappu, jossa luki ”kelloseppä”.
Pertti Pirinen nostaa tiskille kaksi ajan kellertämää valokuvaa 1970-80 -luvuilta. Yrittäjä on vuosikymmenten saatossa nähnyt ison muutoksen alalla. Hän muistelee 90-luvun lamaa ja aikoja, jolloin kelloalan kivijalkaliikkeitä oli vielä 20-30.
Kallion kivijalkaliikkeet ovat rikastuttaneet Kallion kaupunkikuvaa yhteiskunnan modernisoituessa. Pirinen suree kivijalkaliikkeiden kohtaloa.
– Vuosien saatossa on muodostunut vakiasiakaskunta. Asiakkaat ovat harmitelleet pikkuliikkeiden häviämistä. Itse olisin jatkanut tässä niin kauan kuin vain terveyttä olisi riittänyt, Pirinen sanoo.
Mies toivoo, että liikkeessä asioitaisiin vielä, kun siihen on mahdollisuus. Myynnissä on lähes kaikki, johon silmä osuu – kalusteista lähtien. Liikkeen aloittamisvuodelta peräisin olevat kalusteet on tehnyt kalustepuuseppä Pentti Pirinen, Pertin isän veli. Katon rajassa on Pertin itse maalaamia tauluja.
Tiskillä lasin alla on myynnissä tavallisia naisten ja miesten kelloja, seinäkellojen korjausta ja paristojen vaihtoa saa.
– Jotain otan itsekin mukaani, mutta vain vähän. Joulukuun jälkeen tiedossa on leppoisaa olemista, en aio jatkaa toimintaa muualla, Pertti toteaa.
Vaikka tietynlainen aika pysähtyykin joulukuussa, joitain nostalgia-arvoisia perinteitä kellosepän arkeen työstä jää. Mies näyttää hyllyltä vanhantyylistä korvallista vekkaria.
– Minulla on sähköinen herätyskello, mutta kännykkään en osaa laittaa herätystä enkä haluaisikaan.
