Malmin junaradan ylittävä putki tyhjeni villasukkia myyvistä eläkeläisistä viime talvena. Sen jälkeen myyjiä ei tiettävästi ole näkynyt, mutta sen sijaan kerjäläisiä ja katusoittajia katettu ylikulku houkuttelee.
– Kaupunki ei lähde yleisillä alueilla puuttumaan katusoittoon tai kerjäämiseen, toteaa yksikön päällikkö Antti Mäkinen.
Hänen yksikkönsä vastaa kaupungin yleisten alueiden tilapäisestä vuokraamisesta esimerkiksi myyntitoimintaa varten.
– Mahdollisten järjestyshäiriöiden osalta vartijat ja poliisi ottavat asiaan kantaa tapauskohtaisesti.
Eija Lahtisesta nykytilanne tuntuu epäoikeudenmukaiselta.
– Miksi me ei saada olla siellä? sanoo Lahtinen, joka on yksi putkesta häädetyistä ”kutojamummoista”.
Nyt hän myy käsitöitään taivasalla Ylä-Malmin torilla.
– Onhan tässä kylmä kun pakkaset tulevat. Tässä ollaan täysin sään armoilla.
Käsitöiden myyntilupa torille maksaa 50 euroa vuodessa. Lupaa varten hän kävi esittelemässä myymänsä tuotteet myyntilupia hoitavassa kaupungin toimipisteessä Sörnäisissä. Lahtisen neulomat villasukat ja lapaset on nyt dokumentoitu luvan liitteeksi.
– Kirpaisihan se, Lahtinen sanoo 50 euron maksusta.
– Olen kova tekemään käsitöitä. Ei tästä tule mitään, jos en saa niitä missään myytyä.
Lahtiselta riittää ymmärrystä myös putkessa nyt toimiville.
– Hekin tietysti harjoittavat sitä omaansa. Musiikkia soittavat pojat soittavat kauniisti, kyllä minä niille aina muutaman euron heitän, Lahtinen kertoo, vaikka villasukista saatavat eurot ovat tiukassa.
Lokakuisena tiistaina hän ei ollut iltapäivään mennessä myynyt yhtäkään tuotetta. Nollaeuron päiviä toki oli jo silloinkin kun myyntipaikka oli vilkkaassa putkessa.
– Loppukuu on loppukuu vähän jokaisella. Ruoka on tärkeämpi asia, Lahtinen toteaa lokakuun harmaalla Ylä-Malmin torilla.
Mäkinen kertaa, että myyntikiellolla puututtiin ammattimaiseen myyntiin. Useat eri myyjät toivat putkeen pöytiä, telineitä ja muita myyntikalusteita.
Ylikulkusilta on mahdollisissa hätätilanteissa aseman poistumisreitti, jonka täytyy olla esteetön. Kalusteet ja tavarat haittasivat paitsi turvallisuutta, myös puhtaanapitoa.
Mäkinen muistuttaa, että yleisillä alueilla myyntitoimintaa on mahdollista harjoittaa liikkuvan myynnin periaatteita noudattaen, mutta ylikulkusillalla tämäkään ei ole suositeltavaa.
Kapea putki on ajoittain ruuhkainen junamatkustajien purkautuessa raiteilta.
– Liikkuvan myynnin tulee periaatteiden mukaisesti olla aidosti liikkuvaa, mitään ylimääräisiä rakenteita tai kalusteita ylikulkusillalle ei ole mahdollista tuoda. Vartiointiliike valvoo putkessa, ettei myynnistä tule pysyvää.
Lahtinen sanoo kuulleensa, että joku olisi myynyt ostoskärryistä käsitöitään putkessa.
Hänestä liikkuvan myynnin ajatus kuulostaa hankalalta, eikä sovi käsitöiden myyntiin.
Lahtinen sanoo itsekin huomanneensa, että myyjäjoukko putkessa paisui vuosien varrella ja osalle se oli ammattimaista. Ilmainen ja vilkas ylikulku houkutteli myyjiä pääkaupunkiseudun ulkopuoleltakin.
– Me kyllä olimme siististi. Tuotteet olivat ikkunalaudoilla tai ripustettuina naruilla. Emme seisoneet kaiteiden edessä.
Lahtinen puhuu monikossa, sillä putken kutojamummot tulivat toisilleen tutuiksi vuosien varrella.
Lahtinen sanoo olevansa ainoa porukasta, joka hankki vakituisen myyntipaikan torin puolelta.
Hän lähtee torille kun sää ja omat menot sen sallivat.
– Asun tässä lähellä. Minulla on aina laukku pakattuna, Lahtinen kertoo vaaleanpunaisesta vedettävästä matkalaukustaan.
Pienen myyntipöydän lisäksi hän vetää ”pyykkinarun” valotolppien tai puunrunkojen väliin, johon hän ripustaa värikkäät pitkävartiset sukkansa.
– Jotta asiakkaat näkevät. Siinähän ne tuultuvat samalla.
Lokakuisena tiistaina tori on hiljainen. Lahtisen lisäksi paikalla on yksi kirpputorikauppias. Hän kertoo päivän myynnin olevan toistaiseksi kaksi euroa.
Haastattelun aikana ainoastaan yksi mies lähestyy villasukkakauppiasta. Hintaa kysyttyään hän tarjoaa itse pussillista villasukkia myytäväksi.
Lahtinen ei tartu tarjoukseen. Hän epäilee, että miehen tarjoamat sukat ovat peräisin hyväntekeväisyystapahtumasta, jossa jaettiin villasukkia vähäosaisille. Tällaista liiketoimintaa harjoitettiin putkessakin.
Isänpäivänaattoon Lahtinen aikoo panostaa.
Silloin hän myy ystävänsä kanssa sukkia sisätiloissa Prisman aulassa. Yhden päivän myyntipaikka maksaa 70 euroa.
Lue vielä: