Vielä parikymmentä vuotta sitten Suomessa varauduttiin siihen, että esimerkiksi sotatilan syttyessä ne helsinkiläiset, joiden läsnäolo kaupungissa ei olisi ollut välttämätöntä, olisi evakuoitu pois pääkaupungista sisemmälle Suomeen.
Pelastusviranomaisilla oli tarkka listaus siitä, mihin kuntaan väestö mistäkin Helsingin kaupunginosasta olisi evakuoitu.
Kohdepaikkoina olisivat suunnitelmien mukaan toimineet Keski-Suomen, Pohjois-Savon ja Keski-Pohjanmaan kunnat.
Nyt tilanne on toinen: vuodesta 2003 lähtien Helsingissä on ollut käytössä uusi evakuointisuunnitelma, joka koskee sekä normaaliolojen poikkeusevakuointia että laajamittaisempaa kriisievakuointia.
Helsingistä evakuointi on yksi väestön suojaamiskeino. Useimmissa tilanteissa ensisijainen vaihtoehto on sisälle suojautuminen, erikseen määrättäessä suojautuminen väestönsuojiin.
Poikkeusolojen laajamittainen evakuointi tarkoittaa sitä että evakuoinnin kohteena on koko kaupungin tai useiden kaupunginosien väestö.
Laajamittainen evakuointi voi tulla kyseeseen, jos Helsingin seudulle kohdistetaan tai uhataan kohdistaa sotilaallista voimankäyttöä. Myös laajoja alueita käsittävä suuronnettomuus voisi olla laajamittaisen evakuoinnin syy.
Helsingin evakuointeja johdetaan alueen pelastustoimen johtokeskuksesta. Johtokeskus huolehtii siitä, että käytössä on riittävästi evakuoinneissa tarvittavaa kuljetuskalustoa.
Sosiaalitoimella puolestaan on merkittävä rooli muun muassa majoitusjärjestelyissä.
Helsingistä pois siirrettävää väestöä ei kuitenkaan siis kuljetettaisi automaattisesti etukäteen määrätyille paikkakunnille, vaan kohdepaikkakunnat määrättäisiin tilannekohtaisesti.
Evakuointi on kuitenkin varsin järeä keino suojella väestöä, sillä poikkeusoloissa laajoista evakuoinneista voi päättää vain valtioneuvosto.