Kalliossa asuva Viivi, 22, teki lukion jälkeen valinnan, joka "ei ollut hyväksyttävien normien mukaista" –  sai vastata jatkuvasti samaan kysymykseen

Urheilu: Aitajuoksija Viivi Lehikoinen teki lukion jälkeen valinnan, joka ”ei ollut hyväksyttävien normien mukaista”.

Helsingin IFK:ta edustava aitajuoksija Viivi Lehikoinen, 22, on tottunut menestymään. Hän saavutti kultaa 400 metrin aidoissa jo vuoden 2015 Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla ajalla 57,74.

Nuori ja lahjakas juoksija oli kisassa ylivoimainen. Seuraava kilpailija jäi hänen taakseen peräti kaksi sekuntia.

Juoksu kulki ja elämä hymyili. Kaksi vuotta myöhemmin vielä Mäkelänrinteen lukiossa opiskellut aituri juoksi uuden ennätyksensä 56,49.

Sitten alkoi tökkiä. Kahteen vuoteen tulokset eivät parantuneet.

– Kirjoitin ylioppilaaksi 2018, kun koulu loppui. Harjoittelin yksin, valmentajani oli mukana harjoituksissa harvoin. Sosiaalinen elämäni muuttui kapeaksi. Tämä alkoi näkyä kellossa.

Ylioppilaslakin jälkeen Lehikoinen ei mennyt töihin eikä opiskelemaan.

– Urheilin. Se ei ole hyväksyttävien normien mukaista toimintaa. Yhteiskunnassa on aina melko tarkasti määritellyt normit normaalielämälle, Lehikoinen pohtii.

Nuorelta ylioppilaalta kyseltiin koko ajan, mitä työtä teet tai milloin alat opiskella ja mitä.

– Tulokset olivat huonoja, oli vähän haastavaa perustella olevansa ammattiurheilija. Siinä alkoi nousta erilaisia ajatuksia pintaan.

Viivi Lehikoinen miettii, että urheilijakin on vain ihminen.

–  Jouluna 2020 vaihdoin valmentajaa.

Pitkäaikainen valmentaja Jussi Ihamäki vaihtui sveitsiläiseen uuteen luotsiin Laurent Meuwlyyn.

– Treeniohjelmani meni uusiksi. Aloin harjoitella muiden urheilijoiden kanssa. Harjoituksissa on nykyään lähes aina valmentaja mukana.

Mäkelänrinteen Urheassa Lehikoinen harjoittelee usein pikajuoksija Annimari Kortteen kanssa. Haastattelupäivänä paikalla oli myös seiväshyppääjä Wilma Murto.

Viime kesänä tulokset paranivat ja ennätykset menivät uusiksi.

– Kesällä tuloskeskiarvo parani kolmella sekunnilla. Tulosparannukseen ovat vaikuttaneet monet seikat, yhtä yksiselitteistä tekijää ei voi nimetä.

Tallinnassa alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa Lehikoinen juoksi Suomen alle 22-vuotiaiden ja oman ennätyksensä ajalla 55,42.

Naisten 400 metrin aitojen Suomen ennätys on niinkin kaukaa kuin Tuija Helanderin vuonna 1987 juoksema 54,62.

- Se on saavutettavissa. Nyt suunta on selvästi se, että melko pian voisi alittua 55 sekuntia, Lehikoinen luottaa.

Lehikoinen oli 12-vuotias, kun äiti Berit Kärkkäinen alkoi opiskeluissaan perehtyä henkiseen valmentamiseen.

– Sain toimia hänen koekaniininaan. Minulle valmistautuminen henkisesti parempaan on aina ollut luontaista, Lehikoinen sanoo.

Lehikoinen on käyttänyt koko urheilijauransa ajan henkistä valmennusta yhtenä osana valmentautumista. Hän pitää sen merkitystä yhtä tärkeänä osana kokonaisuutta kuin harjoittelun muitakin osa-alueita.

Äiti ei enää ole mukana Lehikoisen henkisessä valmennuksessa, hän jättäytyi siitä pois viime vuonna.

Tänään henkisestä valmentamisesta vastaa urheilupsykologi Tatja Holm.

– Keskusteluja käydään säännöllisen satunnaisesti aina tilanteen mukaan, Lehikoinen sanoo.

Ammattilaisten kanssa Lehikoinen on pystynyt purkamaan haasteet atomeiksi. On sallittua tehdä omassa elämässään asioita, jotka kokee tärkeiksi.

– Keskustelemme arkisistakin asioista, emme pelkästään kilpailujännityksestä tai urheilemiseen liittyvistä asioista.

Tulevaisuus Kalliossa asuvalle nuorelle on kirkas ja valoisa.

– Urheilijatavoitteeni on Pariisin olympialaiset 2024. Olen hyvin teoreettinen ihminen, joten haen yliopistoon jossain vaiheessa. Nyt haluan urheilla, Lehikoinen sanoo.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut