Podcast: Aktiiviset papit päätyvät somessa joskus myös sielunhoidollisiin kohtaamisiin.
Kirkolta toivotaan kannanottoja. Instituutio on laajentanut foorumiaan saarnastuoleista ja lehtien palstoilta toisillekin taajuuksille. Kirkolliset podcastit eivät sinänsä ole uutta, mutta loppukesästä eetteriin lyötiin aivan uutta sävyä.
Munkkiniemen ja Haagan kirkkoherrat Päivi Vähäkangas, 43, ja Heikki Nenonen, 41, panivat elokuussa pystyyn Virallinen kanta -podcastin.
– Pappien tekemiä podcasteja on muitakin, mutta usein niissä on hartaudellinen lähestymistapa tai vaihtoehtoisesti niissä ruoditaan ajankohtaisia aiheita vaihtuvien vieraiden kanssa. Me otamme kahdestaan kantaa asiaan kuin asiaan, Vähäkangas sanoo.
– Kirkollisia podcasteja on siellä täällä, mutta tällaista ajankohtaisiin asioihin kantaaottavia ei taida olla muualla. Ei ainakaan kirkkoherrojen pitämänä!, Nenonen toteaa.
Kirkkoherrat ovat tarjoilleet eetteriin ajatuksensa muun muassa kirkkoa koskevista, ravisuttelevistakin ajankohtaisista aiheista, avioerosta, Elokapinasta, Cancel-kulttuurista ja kesän hittibiisistä.
– Nimi on ironisesti Virallinen kanta, mutta emme todellakaan puhu vain viran puolesta, vaan meille itsenäinen ja kriittinen käsittelyote on tärkeä, Nenonen tähdentää.
Miksi Suomessa Lucifer on hyväksyttävä nimi, mutta Jeesus ei? Mitä tarkoittaa pappisvirasta erottaminen? Mikä puhuttaa somessa? Onko eron jälkeinen elämä huonompaa vai parempaa? Muun muassa tällaista ajatuksenvaihtoa podcastin kuuntelijalle tarjoillaan. Kirkkoherrat ruotivat lähes mitä vain huumoria unohtamatta. Kuhunkin jaksoon valitaan kolme aihetta, joista viimeinen on niin sanottu loppukevennys.
– Keskustelemme uskonnosta, kulttuurista, yhteiskunnasta ja pinnalla olevista ilmiöistä. Olemme molemmat teologeja ja se näkyy lähestymistavassamme. Saamme aika paljon aihe-ehdotuksia muun muassa virallinenkanta.fi-sivuston kautta, välillä tartumme julkisessa keskustelussa oleviin teemoihin ja tarkastelemme niitä omasta perspektiivistämme. Aiheisiin pitää teologeilla olla jotain sanottavaa. Muilta osin ei taida olla sen selkeämpää linjaa, Nenonen sanoo.
– Podcastissa viehättää se, että aiheita ehtii käsitellä monipuolisesti ja dialogisesti, mikä on virkistävää vastapainoa somekommentoinnille. Heikin kanssa juttumme osuvat hyvin yksiin ja samoin huumorintaju, mikä on tärkeää, jotta podcastissa säilyy kepeys silloinkin, kun teemat ovat raskaampia, Vähäkangas toteaa.
Munkkiniemen kirkkoherra pitää somea tärkeänä kanavana huolimatta siellä vellovasta väittelykulttuurista.
– Some on paikka, jossa ihmiset nykyään ovat. Somea seuraamalla tietää, mikä ihmisiä puhututtaa ja kuulee näkökulmia, joita ei muuten ehkä havaitsisi. Debatointi saattaa välillä väsyttää ja rasittaa, mutta some on kuitenkin tärkeä kohtaamisen ja yhteydenpidon alusta – ja monelle myös ainoa kosketuspinta kirkkoon. Siksi somesta ei voi eikä edes halua pysyä poissa.
Uusia podcast-jaksoja tulee noin kahden viikon välein. Pyhäinpäivänä ilmestyi kuudes jakso. Kuuntelukerrat lasketaan joissakin sadoissa per jakso. Eniten on kuunneltu ensimmäistä jaksoa. Podcast on kerännyt kirkkoherrojen mukaan positiivista palautetta.
– Ilahtunutta ja kiittävää palautetta olemme saaneet. Tilausta tällaiselle lähestymistavalle tuntuu olevan. Aiheet riippuvat aina siitä, mistä innostumme. Jos tuoretta, omaa näkökulmaa johonkin ajankohtaiseen asiaan ei tunnu löytyvän, ei sitä ole mielekästä käsitellä podcastissa, Vähäkangas sanoo.
– Olemme saaneet jonkin verran ”faneja”, mikä on hauskaa. Moni on pitänyt podcastiamme hyvin freesinä ja suorapuheisena kirkollisena keskusteluna. Monia on puhuttanut ainakin ajatuksemme Irja Askolan elämäkerrasta, Elokapinasta ja Paltaniemen hautausmaan valinnasta vuoden hautausmaaksi, Nenonen kertoo.
Studion ulkopuolella Munkkiniemen seurakunnan tuore kirkkoherra ideoi johtotöidensä ohessa alueen asukkaiden kanssa seurakunnan roolia ihmisten arjessa. Liperittömällä ajalla vannoutunut sähköpyöräilijä viihtyy perheensä kanssa, lukee, kirjoittaa ja harrastaa viinejä.
Munkkiniemeläinen Nenonen on pian kolme vuotta johtanut Haagan seurakuntaa. Paperinpyöritykselle ja kokouskahveille kirkkoherra löytää vastapainoa juoksupoluilta.
– Vapaa-ajallani elän perhe-elämää, juoksen ympäri Länsi-Helsinkiä ja kun ehdin, luen kirjoja ja valokuvailen.
Formaatti on tullut molemmille kirkkoherroille luontevana työnjatkeena. Nenonen ei kokenut hyppäävänsä täysin uusille urille podcast-kokemusta jo kartuttaneen Vähäkankaan rinnalla.
– Taustalla vaikutti ainakin se, että molemmilla on halu sanoa, ottaa kantaa ja keskusteluttaa ihmisiä. Podcast on hyvä väylä sellaiseen. Siinä ehtii puhua kokonaisia ajatuksia ja vaikuttua myös toisen ajatuksista, Nenonen mainitsee.
– Emme olleet aiemmin tehneet tällaista yhdessä, mutta kaikki lähti hyvin sujuvasti liikkeelle. Molemmat ovat ammatiltaan yhdenlaisia sisällöntuottajia ja tottuneita puhujia, joten kynnys oli aika matala. Pidän läsnäoloa somessa erittäin tärkeänä. Somessa tapahtuu kaikkea sitä, mitä fyysisessä elämässäkin: tavataan ihmisiä, käydään kiinnostavia keskusteluja, höpötellään turhanpäiväisyyksiä, ja pappina päädyn somessa myös moniin sielunhoidollisiin kohtaamisiin. Podcast on hyvä lisä muuhun someen, koska siinä voi sanoa haluamistaan asioista perusteellisemmin ja tuoda näin tiedollista syvyysulottuvuutta joskus aika pinnalliseen menoon, Nenonen päättää.
Virallista kantaa voi kuunnella esimerkiksi Spotifysta, Spreakerista tai Apple Podcast -sovelluksella.