Kahvilaan tullaan ihmisten ilmoille ja kokemaan arjen pientä luksusta
Ystävykset Evi Rinkinen, Aino Saajoranta ja Nelli Korhonen kahvittelivat perjantai-iltapäivänä Cafe Esplanadissa.
– Tämä on tällaista arjen pientä luksusta, toteaa Saajoranta kahvikupistaan ja kahvileivästään.
Hänestä kahvilat ovat hyviä paikkoja tavata ihmisiä. Nyt kun saman pöydän ääressä istuvat ystävät Evi Rinkinen ja Nelli Korhonen.
Rinkinen on Cafe Esplanadissa ensimmäistä kertaa. Kahviloissa hän kertoo käyvänsä useinkin, yleensä kannettavan tietokoneen kanssa töitä tehden.
Kolmikosta Nelli Korhonen käy eniten juuri Cafe Esplanadissa.
– Nyt on ollut väljää. Ennen täällä oli tosi täyttä, Korhonen muistelee aikaa ennen koronaa.
Tuolloin jono saattoi ulottua ulos asti.
Kupeissa tuoksuvat erikoiskahvit ovat maksaneet hieman alle neljä euroa. Naiset pohtivat, että neljä euroa alkaa olla kipuraja, jonka hyvästä kahvista voi maksaa.
– Onhan tämä Helsingin paras kahvilapaikka, toteaa Heikki Tuunanen Esplanadin ympäristöstä.
Tällä kertaa hän on Cafe Esplanadissa lounaalla.
Eläkkeellä oleva ja Tuunanen Hän sanoo käyvänsä usein kahvila torilla, toisinaan kahviloissa.
– Olen kahvilakulttuurin suurkuluttaja. Luen lehtiä ja katselen elämänmenoa.
Tuunanen on pannut merkille, että turistien puuttuessa kahvila-asiakkaita on entistä vähemmän, samoin myös työntekijöitä. Häntä harmitta se, että palvelukulttuuri on Suomessa olematonta, oli jo ennen koronaa.
– Palkkakustannukset ovat kohtuuttomia, Tuunanen toteaa.
Jarmo ja Marja-Liisa Someristo istuvat iltapäiväkahvilla miltei naapurissa, Cafe Strinbergissä.
He ovat tulleet ydinkeskustaan varta vasten kahvittelemaan.
– Ihmisten ilmoille, Vantaan Tammistossa asuva pariskunta toteaa.
Tällaista on kaivattu pitkän, pandemian aiheuttaman hiljaiselon jälkeen. Marja-Liisa Someristo kertoo, että ennen koronaa pariskunta tapasi tulla ydinkeskustaan noin kerran viikossa. Keskustassa käytiin torilla, kauppahalleissa ja kahvilla.
– Puisto on viehättävä, siinä on helppo kulkea huonojalkaisenakin, Jarmo Someristo sanoo nyökäten ikkunasta avautuvaan Esplanadin puistoon.
– Ja täällä on ripaus kansainvälisyyttä. Nytkin olen kuullut 3–4 eri kieltä, vaikka turisteja ei olekaan. Tämä piristää kummasti, Someristo lisää.
Strinbergin kahvilan pöytiintarjoilu saa myös kiitosta.
Elina Kinos on juuri päättänyt lounaa Robert’s Coffeella. Kahviloissa hän sanoo käyvänsä usein esimerkiksi siskoaan tapaamassa.
– On kiva lähteä kodin ulkopuolelle.
Useimmiten hän ottaa tavallisen suodatinkahvin.
Robert’s Coffeen 3,50 euroa kahvikupista alkaa olla Kinoksen mukaan yläraja. Tosin Sveitsissä hän kertoo maksaneensa kerran jopa 8 euroa kupillisesta.
Useimmiten Kinos käy kahvilla paikoissa, joissa kupin hinta on 1,50–2 euroa. Hän pohtii, että ehkä jugendmiljöössä nautitusta kahvikupista voikin maksaa hieman enemmän.
