Lapsia ei pidä pelotella ilmastonmuutoksella, sanoo kirjailija Mauri Kunnas – "1980-luvulla kaikki pelkäsivät maailmanloppua"

Kirjailija Mauri Kunnas on liki kolmen vuosikymmenen jälkeen palannut kalevalaisten tarinoiden äärelle, Koirien Kalevalan maisemiin. Uuden Kuka kaappasi auringon? -kirjan tarina perustuu Kalevalasta löytyvään runoon auringon ryöstöstä sekä historiallisiin faktoihin, jotka kertovat auringon pimentymisestä vuonna 536.

Kirjassa on vahva yhteiskunnallinen viesti, ja rivien väleistä paistaa Kunnaksen syvä huoli ympäristöstä ja siitä, mitä seuraa luonnon kahlitsemisesta ahneuden ja rikastumisen välineeksi.

Ahneus vie auringonkin taivaalta. Pohjolan katala emäntä Louhi haluaa rikastua lisää ja takoa auringon kultakolikoiksi. Se laittaa sekaisin sekä Pohjolan että Väinölän.

Kunnas on maapallon tilasta yhtä aikaa sekä huolestunut että optimistinen.

– Mikään maailmassa ei ole varmaa. Uskon, että tästäkin selvitään keksimällä vielä jotain käänteentekevää, Kunnas sanoo.

Kirjailija määrittelee itsensä vanhaksi jääräksi ja pohjimmiltaan hyvin nuukaksi ihmiseksi. Omassa elämässään hän välttää turhan tavaran ja krääsän ostamista. Hän paheksuu pikamuotia, ja kierrättäminen on perheessä luonnollista.

– Emme juurikaan syö punaista lihaa, mutta en kuitenkaan ole vannoutunut kasvissyöjä. Aikuiset tyttäret ja heidän kumppaninsa ovat näissä asioissa vielä paljon valveutuneempia.

– Minua potuttaa ihmisten tuhlaaminen. Se tapa, jolla ihminen hävittää luontoa ja sen monimuotoisuutta, on ihan hirvittävä, Kunnas sanoo.

Kirjailija itse näkee ihmisen tulevaisuuden maapallolla aika synkkänä, mutta hän sanoo, että sitä ei kannata korostaen kertoa lapsille.

– Lapsia ei saa pelotella eikä heidän elämäänsä saa pilata synkkyydellä. Kirjassa on lempeä tapa ottaa ilmastonmuutos esille.

Kunnas ei halua pelotella lapsia siksikään, että hän muistaa hyvin omat lapsuudenaikaiset pelkonsa.

– Itse pelkäsin Vietnamin sotaa – että se laajenee koko maailmaan. En oikein uskaltanut katsoa uutisia. 1980-luvulla kaikki pelkäsivät maailmanloppua. Turhaa oli sekin pelko.

Pelottelun sijaan lapsia voi ohjata maltilliseen kulutukseen.

Kunnaksen mielestä ihmisissä on kummallinen valuvika, koska ahneus ja vallanhimo asuvat meissä. Historia on täynnä sotia.

Kunnas sanoo näkevänsä asiat kuvina, mutta ensin syntyy tarina. Hänellä on tapana käydä aihepiiriä läpi ja listata tärkeät asiat.

– Sitten avaan työpisteeseen pari Richard Scarryn kirjaa. Hänen kirjoissaan on sellaista keveyttä, jota kadehdin. Hahmojen ilmeet ovat viattoman iloisia. Imen sitä tunnelmaa.

Kunnas arvelee kärsivänsä lievästä valkoisen paperin kammosta. Ensin paperille pitää tehdä jotain suttua, jota voi lähteä muokkaamaan.

– Kerään kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää. Ennen kävin paljon kirjastossa, mutta nykyään tietoja voi hakea Googlesta, vaikka jokainen haku kuluttaakin valtavasti energiaa.

Kunnas kertoo, että yhden kirjan tekemiseen menee vuosi eikä hän pääse aiheesta irti ennen kuin se on valmis.

– Ideoita tulee, kehittyy ja jää jemmaan. Nytkin mielessäni on 4–5 aihetta, joista haluaisin tehdä kirjan. 

– Esimerkiksi Koirien Suomen historian tekemistä mietin pitkään. Aloitin sen monta kertaa, mutta se ei edennyt. Sitten tytär ehdotti, että keskity niihin asioihin, jotka sinua huvittavat.

Periaatteessa Kunnas on eläkkeellä, mutta käytännössä hän jatkaa työntekoa. Kodin yhteydessä olevan työhuoneen toisessa työpisteessä työskentelee vaimo Tarja Kunnas.

– Tarjalla on hyvä pää. Minä kehittelen tarinaa ja jos eteen tulee ongelma, selitän sen ja saan häneltä heti vastauksen.

– Kun minä piirrän, Tarja värittää. Värittäminen on aikaa vievin työ, ja siihen menee 75–80 prosenttia ajasta.

Älypuhelimet ja muut ruudut taistelevat ihmisten vapaa-ajasta, mutta siitä Kunnas on iloinen, että lastenkirjat eivät ole jääneet täysin niiden jalkoihin.

Hän tunnustautuu printtilehtien ja -kirjojen ystäväksi, vaikka piirtäessään kuunteleekin äänikirjoja.

– Älypuhelin on sekä hieno että karsea keksintö. Se on tavallaan huumetta. En tykkää siitä maailmasta, mutta sieltä ei ole paluuta.