"Ihmiset Kalliossa moikkaavat ja juttelevat enemmän" – Saksasta Suomeen muuttaneen Juli Foosin, 36, taidetta näkee yllättävissä paikoissa: materiaalina voi toimia vaikka rikkinäinen skeittilauta

– Olen aina tykännyt suomalaisista jutuista; lapsena Muumeista ja teininä HIM-yhtyeestä. Nuorena aikuisena kiinnostuin suunnittelusta, minkä takia vuonna 2008 tulin ensimmäisen kerran Helsinkiin vaihto-opiskelijaksi, kuvailee saksalaissyntyinen, Kalliossa asuva freelance-taiteilija Juli Foos, 36.

Foos on kotoisin Etelä-Saksasta, Baden-Württembergin osavaltioon kuuluvasta Bühlin pikkukaupungista. Bühl sijaitsee Ranskan rajan läheisyydessä Reinin laakson ja Schwarzwaldin välisellä alueella.

Karlsruhessa muotoilua opiskellut Foos on asunut Suomessa jo kahdeksan vuotta. Seitsemän eri osoitteen kautta Lauttasaaresta ja Kulosaaresta taiteilija päätyi nykyiseen kotikaupunginosaansa Kallioon, jossa hän on viihtynyt kaksi vuotta.

Legendaarinen Selma Palmu pelastui, kaikilla omistajilla kytkös Kallioon: "Halusimme, että nimenomaan tämä liike jatkaa" – valikoimassa on tuotteita, joita nykyasiakas ei osaa edes kysyä

– Vaihto-oppilasvuoden jälkeen vierailin Suomessa silloin tällöin. Vuonna 2013 löysin Rovaniemeltä taiteilijaresidenssin, jonne menin kuukaudeksi. Halusin sitten muuttaa Suomeen pitemmäksi ajaksi, sain töitä Helsingin Saksalaisesta koulusta ja se oli siinä. Tarkoitus oli jäädä ehkä noin vuodeksi, mutta täällä minä olen vieläkin, Foos naurahtaa.

Olen ylpeä siitä, että minulla on ”oma” sähkökaappi Kalliossa.

Kalliolaisessa kahvilassa työskentelevä Foos tekee vapaa-ajallaan freelance-taideprojekteja.

– Saksassa työskentelin opiskelun jälkeen freelance-taiteilijana. Välillä oli hieman rankkaa saada kaikkia maksuja maksettua pelkällä taiteen tekemisellä. Päätin, että on fiksua hankkia niin sanottu normaalityö ja tehdä taidetta sen ohella.

Foos maalaa paljon akryyliväreillä sekä tekee taidetta roskamateriaaleista ja satunnaisista löydöksistä. Erityisesti katutaide ja sarjakuvat kiinnostavat kalliolaista.

– Työni voivat olla ihan tavallisia tauluja, isompia seinämaalauksia tai installaatioita. Isoimpia töitäni on päätynyt Sompasaunalle, eri toimistotiloihin ja koteihin. Kiinnostun kaikesta, jossa on jokin tarina. Pidän asioista, jotka jäävät helposti muilta huomioimatta. Minua inspiroivat erittäin pienet asiat elämässä, kuten karkkipaperin kuviointi, vanha seinämaali, kaunis kivi maassa tai naapurin hississä kertoma juttu.

Taiteilija on viime aikoina työskennellyt muun muassa vanhojen rikkinäisten skeittilautojen, heijastimien ja cargo-pyörien parissa. Hänen taiteellista jälkeään on voinut nähdä esimerkiksi Kallion kirjaston viereisissä sähkökaapeissa, joita nainen maalasi tänä syksynä. Sähkökaappien maalaamiseen Foos tarvitsi luvan Helen Sähköverkolta, jolla hän hyväksytti ideansa.

– Olen ylpeä siitä, että minulla on ”oma” sähkökaappi Kalliossa. Kun tekee julkisessa tilassa eli ulkona taidetta, on kiva jutella ihmisten kanssa ja nähdä, miten uteliaita he ovat, ja että he arvostavat taiteen tekemistä.

Taiteilija kertoo saaneensa ilahtunutta palautetta värien käytöstään ja roskamateriaalien hyödyntämisestä taiteessaan.

– Kallion kirkosta tekemistäni maalauksista olen saanut yllättävän paljon kehuja. Katutaidepiireissä on pidetty aika paljon Päivän pöllö -katutaidetarroistani, joita teen joka neljäs vuosi. Silloin vuoden jokainen päivä saa oman pöllönsä päivämäärällä merkattuna. On aina todella hienoa kuulla kehuja, mielipiteitä, vinkkejä, ideoita ja joskus kritiikkiäkin.

Saksalaissyntyiselle roskat ovat taiteen lähtökohta, mutta mieluiten hän ei näkisi niitä kaupunkiympäristössä lainkaan.

– Olisi todella hienoa nähdä Kallion kadut ja puistot ilman roskia, neuloja ja tumppeja. On kivaa juhlia, mutta silloinkin voi välittää. Lapset, koirat, linnut ja ihan perusaikuisetkin varmasti kiittäisivät.

Suomeen muuttaminen ei tuottanut Foosille kulttuurishokkia, sillä maa oli tullut jo hieman tutuksi. Kotimaassaan hän toivoisi pääsevänsä käymään useammin kuin nykytilanne on mahdollistanut. Foos on lievittänyt koti-ikäväänsä taiteensa kautta. Schwarzwaldilaisia pöllöjä perinnehattuineen näkyy eräässä taiteilijan tunnetussa teoksessa.

– Kotimaa on kyllä kotimaa eli ”Heimat” (saksaksi ”kotimaa”) ja rakastan sitä kovasti. Kotiseutuni inspiroi minua ja on paljon ajatuksissani. Saksa on aina koti, mutta niin on myös Helsinki. Normaalisti kävisin noin kolmesti vuodessa kotiseudullani. Toivottavasti kohta tulisi taas parempi aika matkustaa sinne ilman ylimääräistä pelkoa ja säätämistä.

Foos viihtyy kalliolaisessa ilmapiirissä.

– Pidän Suomen luonnosta ja suomalaisten rehellisyydestä. Kalliossa pidän siitä, että täällä on hieman pääkaupunkielämää eli baareja, kahviloita, taidetta, tuttuja ja koiria. Ihmiset Kalliossa ovat vähän avoimempia, moikkaavat ja puhuvat enemmän.

Taiteilijan unelmamaassa yhdistyisivät Suomen ja Saksan hyvät puolet.

– Suomalaiset ovat hiljaisempia ja varovaisempia. Täällä ei ehkä ole niin paljon sääntöjä tai lakeja, mutta täällä laki on laki ja kaikki menee sen mukaisesti. Saksassa on todella paljon sääntöjä ja lakeja, mutta ihmiset eivät hirveästi välitä niistä. Suomessa kunnioitetaan luontoa, ihmisten oma tilaa ja rauhaa enemmän. Täällä jonotetaan ja odotetaan kärsivällisesti, Saksassa käytetään kyynärpäitä. Olisi mahtavaa yhdistää Saksan ja Suomen hyvät puolet.

– Saa nähdä, jäänkö Suomeen. Todennäköisesti kyllä, mutta, kuka tietää. Niitä juttuja ei voi aina suunnitella. Menen tuulen mukana ja katsotaan mihin se minut vie.