Helsingissä syntyi harvinaisia pyjamahain poikasia – nimien taustalta löytyy hauskoja tarinoita: "On meillä taksikuskinkin mukaan nimetty eräs akvaarion asukki"

– Nämä saattavat olla maailman viimeiset pandakillit, toteaa SeaLife Helsingin intendentti Markus Dernjatin katsoessaan mikroskooppisen pieniä ruskeita kaloja.

Helsingin SeaLifessa uiskentelee pandakillien ohella muitakin merenalaisia harvinaisuuksia. Loppukesästä ja alkusyksystä syntyivät Suomen ensimmäiset ja ainoat pyjamahain poikaset. Viimeisimpänä syntynyttä jouduttiin hieman avustamaan synnytyksessä.

Lissabonilaisessa eläintarhassa asuvan emon munasta Helsingissä kuoriutuneet parikymmensenttiset tyttövauvat eivät ole vielä saaneet nimiä.

– Ehkä ne joskus saavat nimensä. Tällä hetkellä ne kulkevat toistaiseksi työnimellä Taskiset. Nimiin liittyy yleensä hauskoja tarinoita, mutta en lähde niitä syvemmin avaamaan. On meillä taksikuskinkin mukaan nimetty eräs akvaarion asukki.

Yöeläiminä tunnetut pyjamahait vetäytyvät mielellään varjoisiin koloihin päiväsaikaan. Haastatteluhetkellä pienen akvaarion nurkassa yksi Taskisista on päivänokosilla, toinen on piilossa ja kolmas ihmettelee pienen kallion kielekkeellä. Dernjatin nostaa kolmannen kämmenelleen. Haivauva vetää itsensä kippuralle.

On meillä taksikuskinkin mukaan nimetty eräs akvaarion asukki.

– Näin ne tuppaavat tekemään.

Haivauva käyttäytyy rauhallisesti kokeneen meribiologin ja ammattisukeltajan käsissä. Vaarallisimpina pidettyjen, yli parimetristen valkopilkkahaiden seassa Egyptissä sukeltanut Dernjatin oikoo haihin liittyviä myyttejä.

– Jos hai puree, siitä nousee aina iso haloo ja klikkiotsikko. Haihyökkäykset johtuvat kuitenkin monesti siitä, että ihminen liikkuu väärässä paikassa. Hait viihtyvät paikoissa, joissa ne ovat tottuneet löytämään ruokaa, esimerkiksi ankkuroiduista laivoista heitetään ruokaa mereen. Hait eivät ole verenhimoisia eivätkä ne ole kiinnostuneita ihmisistä, ne ovat kalansyöjiä. Pyjamahaiden herkkua ovat esimerkiksi katkaravut, kalmarit, kalapalat ja simpukat.

Dernjatin on toiminut myös luonto- ja sukellusmatkaoppaana Galapagos-saarilla ja valasvesillä.

– Haipelko liittyy yleensä siihen, ettei pystytä näkemään veden alle. Jos ihmiset tietäisivät, kuinka moni hai heidätkin on nähnyt, niitä pidettäisiin varmasti vähemmän vaarallisina. Ärsytettynä tai hyvin nälkiintyneenä hai saattaa puolustautua. Tappajahai-elokuva on edistänyt haimyyttejä. Hollywoodin synnyttämiä haivainoja enemmän olen huolissani kalastuslaivastojen vaikutuksista haikantaan.

SeaLifessa on seitsemän hailajia. Pyjamahaivauvoilla on nykyisessä mitassaan melkoisesti pituuseroa akvaariokeskuksen isoimpaan haiasukkiin, kaksimetriseen seeprahai Mussukkaan.

Mussukka kaartelee näyttävästi isossa altaassa pienien kirjavien kalojen keskellä. Hieman pienempi bambuhai Myyrä suhahtelee tunnelikäytävän reunaa pitkin. Seassa viuhahtelee myös mustahai. Liikkeet ovat salamannopeita. Dernjatin kertoo sovun säilyneen akvaariossa. Vain yksi, haihin verrattuna pieni, pulskahko kala murahtelee haiväelle ajoittain.

Akvaarioissa todella on elämää. Pienimmät haiasukit, puolimetriset tummapunahait lekottelevat niin kutsutussa altaan neuvolaosastossa. Työntekijä Melissa Felin ruokkii jättiläismeritähteä simpukoilla. Nielaistun pulloharjan ja masennuksensa tiimoilta mediahuomiota kerännyt Mikko-meriahven hämmästelee apaattisen hellyttävästi lasin takaa katsovaa.

– Pandakillejä on meidän lisäksemme ehkä vielä Wienissä. Toivoisin, että pienet, huomaamattomatkin kalamme saisivat enemmän huomiota, Dernjatin toteaa.