Iso Roobertinkatu 17:ssa sijaitsevan liiketilan ikkunasta näkyy kynttilöitä, juustoja makkaroita, suuri lilja ja karkkivaasi.
Sisään astuessa milanolaissyntyinen myyjä Antonella Zecca tervehtii iloisesti englanniksi. Puhe vaihtuu nopeasti toimittajan aloitteesta auttavaksi italiaksi. Omistaja Paola Chiodo-Vihosen saapuessa paikalle vähemmän rutinoitunut italian puhuja tipahtaa jo tahdista.
– Työmatkani kotoa tähän on vain 30 sekuntia! yrittäjä naurahtaa.
Kotoa Chiodo-Vihonen ei kuitenkaan tullut. Hän on tehnyt työpäivän ravintolassa ja kuljettanut kokkia taikinakoneen hajottua toiseen ravintolaan. Chiodo-Vihonen tervehtii näyteikkunan ohi kulkevia tuttuja ja vakiasiakkaita. Päivä on ollut yrittäjälle kiireinen. Silti tunnelma on lämmin, autenttisen italialainen.
– Työpäivä jatkuu vielä pitkään iltaan, Chiodo-Vihonen kertoo.
Tunnettu helsinkiläisravintoloitsija Paola Chiodo-Vihonen, 55, avasi lokakuussa italialaisen Roba Buona -elintarvikepuodin Iso Roobertinkadulle.
Italialaissyntyinen yrittäjä pyörittää Helsingissä lisäksi 11-vuotiasta Vaelsa-ravintolaa ja viime vuonna avattua Bacco-ravintolaa.
Roba Buona kuuluu Helsingissä sijaitsevaan tuorepastatehdas Pasta Factoryyn. Punavuorelainen teki siitä kaupat vuonna 2014 itsetehdyn pastan kysynnän laajennettua ravintolasta pariin markettiin ja nimekkäisiin helsinkiläisravintoloihin. Nykyään kyseistä pastaa kokkaillaan myös tunnetun porvoolaisravintolan keittiössä.
Roomalaissyntyinen ja Milanossa kasvanut Chiodo-Vihonen saapui Helsinkiin vuonna 1982. Tuolloin hän lähti suomalais-venäläisen äitinsä sukujuurille 16 vuoden ikäisenä opiskelemaan kieliä. Ajatus yrittäjyydestä alkoi kyteä lasten syntymien jälkeen. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Chiodo-Vihonen ehti tehdä toimistotöitä ja extra-vuoroja ravintoloissa.
– Haaveilin alkujaan italialaisesta leipomosta. Rakastan ja kaipaan Italiasta leivoksia ja jäätelöä. Tilaa oli kuitenkin vaikea löytää. Lopulta vuonna 2009 perustin Vaelsa-ravintolan Annankadulle.
Sittemmin ravintola on muuttanut Kauppatorin laidalle. Vakiasiakkaisiin kuuluu muun muassa Italian suurlähettiläs.
– Vuonna 2016 sain Italian presidentin ( Sergio Mattarella) allekirjoittaman kunniakirjan italialaisen ruokakulttuurin edistämisestä, Chiodo-Vihonen kertoo.
Chiodo-Vihosen yritysten ydin on aidossa italialaisuudessa. Hyllyillä ja tiskin alla on italialaisten pientuottajien elintarvikkeita, muun muassa öljyjä, juustoja ja leikkeleitä.
– Koska olemme vasta alkumetreillä, valikoima täydentyy vielä. Jouluksi saamme panettone-kakkuja, joita italialaisvangit ovat leiponeet osana työllistämisprojektia.
Sisustus on myös vielä kesken. Seinille on tulossa tauluja. Puodin takaosassa on tällä hetkellä muutama ruokailuryhmä ja valkoinen kakluuni. Tarkoitus on saada takaosaan pehmeä penkki, jolla voi nautiskella puodin erikoisuuksia tai vaikka lasillisen viiniä.
Ravintoloiden keittiössä kaikki valmistetaan juuri niin kuin syntyperäinen italialainen sen valmistaisi; taikina ja pasta tehdään itse, Pasta Carbonaraan pekonit paistetaan suussa rapsahtaviksi – eikä kermaa laiteta. Sehän vasta ruokailijoita on kummastuttanut.
– Turistiravintolat ovat synnyttäneet kuvitelman, että esimerkiksi carbonaraan kuuluisi kerma.
Yrittäjän mukaan ketjuravintoloiden tarjonta on vääristänyt suomalaisten kuvaa heidän rakastamastaan saapasmaan ruoasta.
– Kun tulin Suomeen, pasta oli rakettispaghettia tai makaronia.
Ruoan lisäksi suomalainen muoti tuotti lievän kulttuurishokin värikkäästi pukeutuneelle kahden kulttuurin kasvatille.
– Minulla oli silloin keltaisia ja vihreitä kasarivaatteita, mikä poikkesi hieman sen ajan suomalaismuodista. Suomi muuttunut siitä paljon, Chiodo-Vihonen kuvailee.
Yrittäjällä on talo Roomassa, jossa hän ehti marraskuussa lomailla. Ennen korona-aikoja hän vieraili kotimaassaan kolmesti vuodessa. Saapasmaan keittiöstä naisella on selkeät suosikkinsa.
– Ikuinen suosikkini on vitello tonnato (vasikkaa tonnikalan kera). Pidän myös tomaattipohjaisesta pastasta, kuten pasta all’arrabbiatasta (pastaa mausteisella kastikkeella).
Chiodo-Vihosen perheen joulupöydässä yhdistellään sekä suomalaisia että italialaisia perinteitä ja huomioidaan perheen vegaanit.
– Kinkku on silti aina oltava, punavuorelainen sanoo.
