
Talvi: Tehohoidettu pyöräväylä houkuttelee myös jalankulkijoita.
Helsingin tehohoidettujen pyöräreittien osuus kasvoi tänä talvena kymmenen kilometriä. Samalla myös suolaamisen määrä kasvoi.
Uusia reittejä tuli Itäkeskuksen ja Mellunmäen sekä Pasilan ja Viikin välille.
Tehokas talvihoito kattaa noin 75 kilometriä pyöräväyliä Lauttasaaresta Vuosaareen ja Malmilta keskustaan. Harjasuolauksella reiteistä hoidetaan 47 kilometriä ja tehostetulla aurauksella 28 kilometriä.
Kuinka paljon rahaa pyöräteiden suolaukseen käytetään?
– Tehostettuun pyöräväylien talvihoitoon kaupunki käyttää noin 600 000 euroa. Se on noin euro per asukas. Rahamäärä ei pääosin tietenkään mene suolaan vaan tehostetun talvihoidon toimenpiteisiin eli harjauksiin ja aurauksiin. Reitit ovat pyöräliikenteen pääreittejä, mutta pääosin yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyöräteitä, eli toimenpiteet palvelevat myös jalankulkijoita, sanoo jalankulun- ja pyöräväylien kunnossapidon projektipäällikkö Antti Takkunen.
Noin 70 prosenttia helsinkiläisistä pyöräilee ainakin joskus ja joka viides heistä jatkaa pyöräilyä myös talvisin, kaupunki laskee.
Harjasuolaus on ollut käytössä vuodesta 2015 lähtien. Mitä se tarkoittaa?
– Helsingissä on käytetty nyt parin vuoden ajan harjasuolauksen yhteydessä kalsiumkloridia. Liuossuolalla saa hyvän asfalttipinnan. Ei ihan kesäkeliä mutta melkein. Jotain palautetta tulee, että se kuluttaa pyörän osia. Toinen vaihtoehto liukkaudentorjuntaan on hiekoitussepeli, jonka käytöstä saamme enemmän palautetta.
Harjasuolatuilla reiteillä lumi poistetaan harjaamalla, ja liukkaudentorjuntaan käytetään liuossuolaa perinteisen aurauksen ja hiekoituksen sijaan. Tehostetun aurauksen reitit pidetään alkutalvena hiekattomina ja satunnainen liukkaus torjutaan suolalla.
Kaupungille on esitetty suolauksesta paljon kysymyksiä twitterissä.
Miten kovalla pakkasella suolaus tehoaa?
– 4–9-pakkasasteen välillä teho vähenee jään sulatuksen osalta. Eli mitä kylmemmäksi tästä mennään, sen hitaammin se sulattaa jäätä. Kaupungissa toki sulatustoimintaa edistää runsas liikenne ja tienpintojen alla oleva infra, kaupunkiympäristön toimiala vastaa Twitter-käyttäjälle.
Mistä maasta suolat tulevat? kysyy toinen.
– Tämän vuoden tilauksessa suolan alkuperämaa on Saksa.
Helsingissä on useita paikkoja, joissa jalankulkijat käyttävät mieluummin pyöräteitä, koska ne ovat paremmin hoidettuja. Mistä palautetta on tullut eniten?
– Töölönlahdella näkyi aiemmin, että jalankulkijat menivät mieluummin pyöräväylän puolelle. Samoin Kampin ja Oodin välisen Baanan varrella, jossa jalkakäytävä oli kaupungin vastuulla. Vilkkaimmissa paikoissa myös viereisen jalkakäytävän talvihoitoa on nyt tehostettu, Takkunen kertoo HU:lle.
Milloin aurauskalusto liikkuu pyöräteillä?
– Harjauksessa ei ole lähtökynnystä ja tehostetussa aurauksessa aurataan alennetulla lähtökynnyksellä.
Muilla reiteillä lähtökynnys on viiden sentin lumisade tai kolmen sentin sohjo.
Tänä talvena kaupunki on saanut poikkeuksellisen paljon palautetta koirien ulkoiluttajilta, jotka kertovat lemmikkien tassujen aristaneen esimerkiksi suolatuilla suojateillä. Helsingin Sanomat kertoi joulukuun alussa, että Katajanokalla tassukipu on aiheuttanut jopa ”koirien kiljumista”. Sosiaalisessa mediassa on mietitty, onko suolauksessa käytetty jotain uutta kemikaalia, kuten formiaattia, joka voisi ärsyttää eläinten tassuja.
– Formiaatteja ei ole Helsingissä käytetty pyöräteillä tai kaduilla. Selvitämme onko suolassa jotain poikkeavaa, kaupunki vastaa twitter-kysymyksiin.
Kaupungin mukaan syy oli kuivassa pakkasjaksossa, jossa katujen pinnat olivat vielä paljaana lumesta.
– Näissä olosuhteissa koirien tassut ovat varmasti kovilla. Kuiva, kylmä pinta kuivattaa tassua ja kylmä lisää mahdollisuutta kylmäkramppeihin. Lisäksi suola kuivattaa tassua entisestään ja osaltaan myös sepeli lisää tassuihin kohdistuvaa rasitusta. Maassa ei ole laisinkaan lunta, loskaa eikä vettä, joka suolaan sekoittuessaan laimentaisi sitä, kaupunki kommentoi joulukuun alun tilannetta.
Ajoradoilla käytössä on normaali vuorisuola (NaCl) ja pyöräilyn ja jalankulun harjasuolausreiteillä pääsääntöisesti kalsiumkloridiliuos.
Helsingin Uutisten lukija ihmetteli, miksi kaupunki ei käytä terävän sepelin sijaan pyöreämpää hiekkaa, joka olisi armollisempi tassuille.
– Särmikkään pintansa ansiosta kalliosta murskattu sepeli estää jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kaatumisia tehokkaammin kuin luonnollinen tai luonnonsorasta valmistettu hiekka. Hiekan tuottaminen luonnonsoraesiintymistä on ympäristön kannalta ongelmallista. Lisäksi sepeli ei aiheuta keväällä yhtä paljon katupölyä kuin tavallinen hiekka. Se on myös hiekkaa edullisempaa, Takkunen kertoo.