Joulu: Kolme vuotta yksinäisyydestä kärsinyt Raija Viitanen huomasi sattumalta lehti-ilmoituksen jonka kautta elämään löytyi tärkeää uutta sisältöä. – Yksinäisyydestä voi olla vaikea puhua lähimmille omaisille, hän toteaa.
Aurinkolahdessa asuva Raija Viitanen, 79, tietää omakohtaisesti, miten kalvavaa yksinäisyys voi olla – etenkin joulun aikaan.
– Viime joulun jouduin viettämään joulun kotonani yksin, koska koronatilanne oli niin vaikea, Viitanen kertoo.
– Täytyy sanoa, että se oli kyllä karmea kokemus. Se sai minut ajattelemaan, kuinka monella yksinäisellä vanhuksella voi olla sama tilanne ihan joka päivä.
Viitasen lähes 40 vuoden mittainen avioliitto päättyi vuonna 2010, jolloin hänen miehensä lyhyen, mutta rajun sairauden jälkeen kuoli.
Puolison poismeno oli leskeksi jääneelle Viitaselle traumaattinen kokemus.
– Muistan, miten tulin Saulin kuoleman jälkeen Terhokodista kotiin ja istuin sängynreunalle. Silloin tuntui siltä, että tähän tämä minun elämäni nyt kaatui, Viitanen kertoi.
Yksinäisyydestä on vaikea puhua lähiomaisten kanssa.
Surutyö lohkaisi hänen elämästään useamman vuoden.
– Sitä kesti sellaiset kolmisen vuotta. Sen jälkeen alkoi tuntua jotenkin erilaiselta ja ajattelin, että kyllä tästä varmaan kuitenkin selvitään.
Yksinäisyyttä lievensi se, että Viitanen osallistui muun muassa seurakunnan sururyhmään.
Viitanen kritisoi sitä, että yhä useampi huonokuntoinen vanhus joutuu sairaanakin asumaan kotonaan.
– En voi millään hyväksyä sitä, että sänkyynsä sidottu ihminen makaa yksin kotona ja että häntä käy silloin tällöin joku hoitaja vain pikaisesti katsomassa.
– Ei sellainen ole mitään ihmisen elämää, Viitanen korostaa.
Helsinkiläisenä Raija Viitanen ei ole ollut tuntemuksineen suinkaan yksin.
Tuoreen tutkimuksen mukaan noin 6 000–8 000 yli 65-vuotiasta pääkaupungissa asuvaa kokee itsensä jatkuvasti yksinäiseksi. Tämä lukumäärä kasvaa huimasti, jos mukaan lasketaan myös silloin tällöin yksinäiseksi kokevat.
– Miltei joka kolmas helsinkiläinen vanhus tuntee itsensä ainakin silloin tällöin yksinäiseksi. Lukumääräisesti heitä on siis jopa 34 000, arvioi Ystäväpiiri-toiminnan vastaava alueohjaaja Tarja Ylimaa Vanhustyön keskusliitosta.
Ylimaan mukaan koronaepidemia on lisännyt ja syventänyt vanhusten kokemaa yksinäisyyttä, mutta toisaalta sillä on myös kääntöpuolensa.
– Yksinäisyydestä on puhuttu viimeisten parin vuoden ajan enemmän kuin koskaan ennen. On positiivista, että se myös tunnistetaan entistä paremmin. Tällöin siihen voidaan helpommin saada apua, Ylimaa arvioi.
Nyt jo yksitoista vuotta yksin asunut Viitanen on saanut jo vuosia sitten uudelleen otteen elämästä.
– Huomasin aikanaan lehdestä ilmoituksen, jossa oltiin perustamassa Vuosaareen Ystäväpiiri-ryhmää. Menin sinne ja siitä tulikin tärkeä osa minun elämääni.
– Yksinäisyydestä voi olla vaikea puhua aivan läheisimpien omaisten kanssa, mutta Ystäväpiirissä se on helpompaa, Viitanen kannustaa.
Myös Punaisen ristin ja Helsinki Mission ystäväpalvelut ovat hänen mukaansa hyviä palveluita yksinäisyydestä kärsiville.
Varmin helpotus arjen yksinäisyyttä vastaan ovat Viitasen mielestä omat lapset ja lastenlapset.
Hänen kaksi lastaan asuu Helsingissä ja heillä puolestaan on neljä lasta.
Tuleva joulu sujuu tyttärenpojan luona.
– Kyllä se joulun kohokohta taitaa olla jouluateria, joka on tehty aina yhdessä. Minä olen perinteisesti graavannut lohen ja huolehtinut mädistä. Varmaan ruoka on onnistunut, koska se on jouluna maistunut, Viitanen naurahtaa.
