Hämeentien joukkoliikennekadusta julkaistuille uutisille ja mielipidekirjoituksille luonteva jatkojuttu on kysyä, paljonko pyöräilijöitä on laskentojen mukaan uusilla yksisuuntaisilla pyöräteillä ollut. Tulos ei ollut yllätys: pyöräily Hämeentiellä on lisääntynyt.
Todellinen yllätys tulikin vasta jutun tarkistusvaiheessa. Juttuun haastateltu kaupungin virkamies halusi, että lehtitekstiin vaihdettaisiin sanan "pyöräilijä" tilalle "pyörällä liikkuva".
Tätä on ryhdytty toimialalla suosimaan, koska sana "pyöräilijä" ei ole tarpeeksi "inhimillinen viittaustapa". Koska 71 prosenttia helsinkiläisistä ainakin joskus hyppää pyörän selkään, tulee korostaa, että pyörällä "liikkuu ihminen".
Vastausmeiliin oli myös punakynällä korjattu jokainen pyöräilijä-sana "pyörällä liikkuvaksi".
Toimittaja vastasi viestiin, että sanaan pyöräilijä kylläkin jo lähtökohtaisesti sisältyy se, että kyseessä on pyörällä liikkuva ihminen. Tämän jälkeen juttuun toivottiin termin vaihtoa sen takia, että jotkut liittävät sanaan "pyöräilijä" negatiivisia mielleyhtymiä.
Vaikka paluupostissa tullut punakynämeili herätti pientä hilpeyttä, on taustalla isompi ilmiö. Uuden ajan epäkieli pyrkii hakemaan jatkuvasti tukevampaa jalansijaa.
On varmasti totta, että osalla somekansaa asenteet pyöräilyä kohtaan ovat koventuneet sitä mukaa, kun pyöräilyä on asetettu Helsingissä muiden liikkumismuotojen edelle – joskus jopa jalankulun edelle, kuten esimerkiksi tässä jutussa Sörnäisistä käy ilmi, tai jutusta kevyen liikenteen väylien talvihoidosta.
Mutta jos someöyhöttäjä melskaa verkon kommenttikentissä pyöräilystä, vastaus siihen ei voi olla, että ryhdytään käyttämään häveliäitä kiertoilmaisuja. Vastaus on ennemminkin faktatiedon tarjoamisessa, mistä Hämeentien jutussa nimenomaan oli kyse.
Meistä jokainen on milloin jalankulkija, milloin pyöräilijä, milloin bussimatkustaja ja monet myös ainakin silloin tällöin autoilijoita.
Pidetään kiinni näistä hyvistä ja kuvaavista suomen kielen ilmaisuista.
Kirjoittaja on Helsingin Uutisten toimituspäällikkö.
