Helsingin kaupunki on tutkinut käyttämänsä katusuolan eikä laboratoriotutkimuksissa suolanäytteistä löytynyt poikkeavuuksia. Suolan laadussa ei siis ollut vikaa.
Katusuolan koostumusta alettiin tutkia, kun kaupungille tuli useita viestejä koirien tassujen kipeytymisestä ja epäiltiin, että tämä johtuisi suolasta.
Kaupungin valvontaeläinlääkärit arvioivat tutkimustuloksia erityisesti siitä näkökulmasta, löytyisikö niistä selitys koirien ongelmiin. Tuloksista ei löytynyt mitään sellaista, joka olisi viitannut siihen, että koirat olisivat saaneet oireita nimenomaan katusuolan ainesosista.
Eläinsairaaloista saadun tiedon mukaan koirille ei ole aiheutunut hoitoa vaativia myrkytysoireita tai nestehoidon tarvetta katujen suolauksesta Helsingissä.
Katujen kunnossapidossa on käytetty suolaa samoja määriä kuin aikaisempina vuosina.
Helsingin kaupunki käyttää liukkaudentorjuntaan pääasiassa sepeliä ja suolaa. Kaduilla käytetään raesuolaa eli vuorisuolaa, joka vastaa lähes normaalia ruokasuolaa (natriumkloridi).
Pyöräilyn ja jalankulun harjasuolausreiteillä käytetään liuossuolaa (kalsiumkloridi). Samaa liuossuolaa käytetään keväisin myös katupölyntorjuntaan, kun pölyä sidotaan tien pintaan. Formiaatteja tai kalkkia ei käytetä Helsingissä katujen liukkaudentorjunnassa.
On mahdollista, että katusuolan, kovan pakkasen ja jään yhteisvaikutus on saanut koirien tassut kipeytymään, kaupungin tiedotteessa arvioidaan. Suola ja jää voivat yhdessä tuottaa kemiallisen reaktion, joka pudottaa jään lämpötilan reippaasti pakkasen puolelle.
Laki velvoittaa tekemään liukkaudentorjuntaa ja talvikunnossapitoa. Helsingin kaupunki vastaa ajoratojen aurauksesta ja liukkaudentorjunnasta. Jalkakäytävien talvikunnossapidon vastuuta on jaettu kiinteistöjen kanssa.
Kiinteistöt vastaavat jalkakäytävien hoidosta kantakaupungin alueella eli Vallilassa, Hermannissa, Kalliossa, Sörnäisissä, osassa Etu-Töölöä sekä Pitkänsillan eteläpuolella.
Kaupunki epäili jo aiemmin, että tassut saattavat aristaa kylmän sään takia.
– Näissä olosuhteissa koirien tassut ovat varmasti kovilla. Kuiva, kylmä pinta kuivattaa tassua ja kylmä lisää mahdollisuutta kylmäkramppeihin. Lisäksi suola kuivattaa tassua entisestään ja osaltaan myös sepeli lisää tassuihin kohdistuvaa rasitusta. Maassa ei ole laisinkaan lunta, loskaa eikä vettä, joka suolaan sekoittuessaan laimentaisi sitä, kaupunki kommentoi joulukuun alun tilannetta.
Myös sepelin käyttö on herättänyt kysymyksiä. Helsingin Uutisten lukija ihmetteli taannoin, miksi kaupunki ei käytä terävän sepelin sijaan pyöreämpää hiekkaa, joka olisi armollisempi tassuille.
Vuosi sitten julkaistussa jutussa puolestaan eläinlääkäri Emmi Syrjänen kertoi vastaanottavansa viikoittain koirapotilaita, joiden anturoihin, eli ”jalkapohjiin” on porautunut hiekoitussepelin teräväreunaisia ja usein värittömiä kiviä.
– Särmikkään pintansa ansiosta kalliosta murskattu sepeli estää jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kaatumisia tehokkaammin kuin luonnollinen tai luonnonsorasta valmistettu hiekka. Hiekan tuottaminen luonnonsoraesiintymistä on ympäristön kannalta ongelmallista. Lisäksi sepeli ei aiheuta keväällä yhtä paljon katupölyä kuin tavallinen hiekka. Se on myös hiekkaa edullisempaa, jalankulun- ja pyöräväylien kunnossapidon projektipäällikkö Antti Takkunen kertoi aiemmin tässä kuussa.
