Helsingissä on kaksi asuinaluetta, joita voi kutsua "Pikku-Italiaksi" – ravintoloitsija Angelo Marchese aloitti uransa Kontulasta

Ravintola: Saapasmaan keittiö marssii yhä vahvemmin Helsinkiin.

Angelo Marchese pyörittää Don Angelo -ravintolaa Mannerheimintiellä Kisahallia vastapäätä. Sami Kuusivirta
Sakari Nupponen

Sakari Nupponen

Italia on nouseva trendi, jota pukkaavat eteenpäin niin pienet yksityiset kuin suuret kansainväliset ketjut. Helsingissä on ainakin kaksi kulmakuntaa, joissa hellitään italiaistyylisen ruoan ystäviä:

Töölö – siinä oopperan ja jalkapalloareenoiden liepeillä. Kuinka sopivasti se sattuukaan! Symboliikkaa?

Punavuoren ja Eiran rajapinta vanhan nukkavierun ja rikkaan maailman hankauspisteessä. Telakan kulmilla. Meren likellä, kuten Italia, joka on myös telakoiden ja varustamoiden kotimaa.

Kisahallia vastapäät toimiva Don Angelo edustaa sisilialaista suuntausta. Isäntä Angelo Marchese häärii keittiön puolella, mutta aitoon tapaan hän antautuu keskusteluun asiakkaiden kanssa.

Simpukkapata on mausteinen tuulahdus Välimereltä. Mehukas tiramisu on Don Angelon oman reseptin mukaan tehty. Hän korostaa aitoutta.

– Samoja mausteita, mitä ihmiset käyttävät siellä Catanian pikkukylissä. Ja vähän omaa reseptiä, vuonna 1986 ravintoloitsijan uran Kontulassa aloittanut Marchese luonnehtii tekemistään.

Nurkan takana Runeberginkadulla sijaitseva Sogno on yleisitalialainen ravintola klassikkoannoksineen. Ja vielä kun kiertää kulman taakse, löytyy Ruusulankadulta vuosikymmeniä vanha perheyritys Villetta, jonka ainoalaatuista tunnelmaa rakastavat muun muassa jalkapallofanit. Jos oikein laajasti katsoo vähän matkan päässä Töölöntorilla häämöttää kuulu Mamma Rosa. Tässä välissä yritti aikoinaan myös eräs turkulaislähtöinen pizzeria.

Samanlainen ravintolaryväs löytyy Tehtaankadun loppupäästä. Il Bucatinon valkoiset pöytäliinat huokuvat porvarillisen Italian hillittyä charmia. Nerone on Punavuoren puolen ikiaikainen italopaikka Pursimiehenkadulla. Tehtaankadulla on vielä välimerellinen Lilla Fabrik, joka taipuu enemmän ranskaksi. Lisäksi kaupungin päässä katua hurmaa La Bottega – herkkukaupan ja ruokapaikan hybridi.

Don Angelon listalta löytyy pastojen ja pizzojen lisäksi muun muassa "Angello Mafiosa" eli lampaan grillattu kyljys. Gamberetti Infernali on taas tulinen katkarapuruukku. Sami Kuusivirta

Italialaisella keittiöllä tai pikemminkin osaamisella on Helsingissä pitkät perinteet. Jo 1950-luvulla kaupungissa vaikuttivat Teatterigrillissä keittiömestari Egidio di Lullo ja legendaarinen johtaja Vittorio Mantovani.

Di Lullo mestaroi myös Bensowin talon Monte Carloa, josssa moni helsinkiläinen muistaa syöneensä ensimmäiset pizzansa 1960-luvulla. Ravintolat olivat samassa omistuksessa ja niissä työskenteli todella kansainvälinen kaarti: ranskalainen Georges Thoreau, saksalainen Karl Oedewald sekä Pohjolan edustajina Artturi Niemi ja Holger Berg.

Nerone sijaitsee Punavuoressa. Aapo Siippainen

Aikansa julkkis di Lullo tutustutti suomalaiset ihmeeseen nimeltä lasagne, jonka reseptiä hän jakoi hövelisti ruokapalstoilla. Konsulttiapua kysyttiin Lappia myöten.

1980-luvun huippu oli Eteläranta 10:n La Vista. Sitä jäi moni kaipaamaan.

Myöhemmin laadukas italialainen keittiö ilmestyi Kauppatorille.

Palace Ravintolat perusti italialaisen Sasson niin kutsuttuun Apteekintaloon 2004. Sittemmin paikan ravintoloisijaksi tuli Royal Ravintolat (NoHon edeltäjä).

2016 NoHo muutti kulman Rosteriksi joka tarina jäi pariin vuoteen. Alalla huhutaan, että NoHo olisi nyt taas avaamassa italialaisen. Sitä ennen ehtii kuitenkin rautatieasemalle kansainvälisen norjalaisen ketjun Olivia Central Station, josta antaa jo esimakua pikaruokapaikka Pronto.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut