Roope ei ole vanhentunut 50 vuodessa päivääkään – Sirpa Asko-Seljavaaran lemmikin todellinen ikä on mysteeri: "Se pelkää miehiä, joten ehkä se muistaa vangitsemisensa hetken"

Lauttasaaressa asustelee siivekäs lemmikki, jonka menneisyys kietoutuu mystisesti hämärän peittoon.

Papukaijojen heimoon kuuluva siniotsa-amatsoni Roope saattaa olla iältään joko kuusikymppinen – tai jopa satavuotias.

– Roopen oikeaa ikää voi vain arvailla. Kaikkien näiden vuosikymmenten aikana se ei ole muuttunut ulkonäöltään tippaakaan. Se on ihmeellistä, kun ajattelee sitä kuinka ihmiset muuttuvat jo kymmenessä vuodessa, kertoo Roopen omistaja, kansanedustajanakin tunnetuksi tullut Sirpa Asko-Seljavaara, 82.

Roope hankittiin Sirpa ja Seppo Seljavaaran perheeseen melko tarkalleen 50 vuotta sitten.

Lintu käytiin hakemassa nurmijärveläisestä eläinkaupasta 1971 tai 1972.

Erityisen edullinen hankinta Roope ei ollut, sillä lintu maksoi 4 000 silloista markkaa. Nykyrahassa summa olisi reilut 5 600 euroa.

– Me emme saaneet tarkkaa tietoa sen historiasta, mutta tämä laji elää luonnonvaraisena Etelä-Amerikassa.

Roopen esivanhemmat ovat kaiketi elelleet Lauttasaarta lämpimämmissä oloissa Brasiliassa, Boliviassa, Paraguayssa ja Argentiinan pohjoisosissa.

– Voisiko olla niin, että Roope on aikoinaan otettu kiinni suoraan luonnosta? Niin on päätelty, koska se pelkää erityisesti miehiä. Ehkä se muistaa vangitsemisensa hetken, Asko-Seljavaara pohtii.

Suomessa ollessaan Roope on sopeutunut lemmikkielämään varsin hyvin.

Kukaan ulkopuolinen ei pääse syyttämään lääkärinä toiminutta Asko-Seljavaaraa ainakaan Roopen hoitovirheestä, sillä se ei ole sairastanut elämänsä aikana päivääkään.

– Ei minkäänlaisia oireita sairauksista viiteenkymmeneen vuoteen. Kerran vuodessa sillä on normaali sulkasato, mutta sulat kyllä kasvavat aina ennalleen.

Käsikesyksi Roope ei ole kuitenkaan vuosien vieriessä tottunut, sillä se ei anna ihmisten koskettaa itseään. Poikkeuksen tekee Sirpan ja Sepon poika Jyri, 53, jolle Roope aikoinaan hankittiinkin.

– Kerran olimme loma-aikana pidempään poissa ja silloin naapurin mies oli Roopea hoitamassa. Häntä oli varoitettu, että Roope puree, jos sitä yrittää silittää.

– Mies ei uskonut ja niinhän siinä kävi, että nokka iski, kämmenselästä lähti palanen ja verta lensi kaikkialle, Asko-Seljavaara hirvittelee.

Monet papukaijat oppivat harjoittelun jälkeen puhumaan, mutta Roope ei ole kaikkein vuolaimpia rupattelijoita.

Ärhäkkä siivekäs osaa tasan kaksi sanaa: kakka ja vi**u. Niitäkin kuuluu nokanraosta hyvin säästeliäästi.

Ruoka sen sijaan maistuu.

– Se on ihan kaikkiruokainen, mutta erityisesti pähkinät, herneenpalot ja lauantaimakkara ovat sen herkkua.

Papukaijat ovat tunnetusti hyviä lentämään, avonaisia ovia ja ikkunoita on tässä kodissa syytä todellakin varoa.

– Jos se pääsee karkaamaan, sitä ei taatusti kukaan saa kiinni. Varikset hakkaisivat noin erilaisen kaverin varmaan hengiltä.

Koska kukaan ei tiedä Roopen tarkkaa ikää edes vuosikymmenen tarkkuudella, sen loppuelämän pituutta voidaan vain arvailla.

Mutta vaikka sattuisi käymään niin, että Seljavaarat kuolisivat aiemmin kuin Roope, ei papukaija suinkaan jää heitteille.

– Perheen kesken on sovittu jo aikoja sitten, että silloin Roope siirtyy pojallemme, jolle lintu on aikanaan hankittukin.

– Ja kukapa tietää, vaikka Roope testamentataan edelleen lapsenlapsille, Asko-Seljavaara arvioi.

Kuin vastaukseksi Roope rääkäisee häkkinsä päältä kuuluvasti. Taitaa olla tässä asiassa samaa mieltä.