Reija Graeffe-Palmunen ja Jukka Palmunen löysivät toisensa verkon deittisivustolta.
– Entinen työkaverini oli löytänyt elämänkumppaninsa Eliittikumppanit-nettitreffipalvelussa. Siitä syntyi ajatus, että myös minä voisin hakea elämänkumppania nettipalvelun kautta, kertaa Jukka, 70, ja huomauttaa, että oikeastaan ei ollut muita vaihtoehtoja.
– Tanssilavat ja kapakat eivät ole mielestäni otollisia paikkoja elämäntoverin löytymiseen. Konsertit ja taidegalleriat puolestaan tarjoavat niukasti mahdollisuuksia kohtaamisiin, täydentää Reija, 67.
Keväällä 2018 Jukka julkaisi palvelussa oman profiilinsa. Reija vastasi lähettämällä tykkäys-hymiön.
– Sivusto pisteyttää profiilit ja lähettää kumppaniehdotuksia yhteensopivuuden mukaan. Palvelun mukaan Jukka oli kaikkein sopivin kumppani minulle. Minua kuitenkin mietitytti se, että kyseessä oli leskimies, jonka edesmennyt puoliso oli ollut japanilainen. Kun kysyin ystäväni mielipidettä asiaan, hän totesi, että japanilainen kulttuurihan on varsin hienostunut. Ne sanat rohkaisivat niin, että osoitin kiinnostukseni lähettämällä hymiön, kertoo Reija.
Kuukauden kestänyt tiivis viestittely johti treffeille ja sittemmin kihloihin ja naimisiin.
Treffipalvelu oli tunnistanut parin yhteensopivaksi, vaikka heidän taustansa ovat kovin erilaiset.
Ikaalisissa syntynyt Reija ja karkkilalaislähtöine Jukka olivat molemmat tahoillaan avioituneet ensimmäisen kerran vuonna 1979. Reijan monivuotisen seurustelun jälkeinen avioliitto päättyi lyhyeen. Sitä seurasi parin vuoden avoliitto. Sittemmin on ollut kolme seurustelusuhdetta.
Jukan pitkä avioliitto puolestaan oli päättynyt puolison kuolemaan syksyllä 2017.
– Olimme edesmenneen vaimoni kanssa sopineet, että jos toinen kuolee, toisen ei tarvitse jäädä elämään yksin, vaan voi etsiä itselleen toisen elämänkumppanin. Ajattelimme, että ihmisiä ei ole tehty elämään yksin, hän toteaa.
– Olin syksyllä 2017 ja keväällä 2018 pitänyt muistotilaisuudet Karkkilassa sekä Japanissa. Näitä muistotilaisuuksia olin valmistellut lähes puoli vuotta ja sen kaiken aikaa olin tehnyt aktiivisesti surutyötä ja puhunut tunteistani ihmisille. Jotkut voivat oudoksua lyhyttä suruaikaa. Minä näen asian kuitenkin niin, että avoimuuteni ja ulospäin suuntautumiseni auttoi minua käsittelemään suruani. Minusta myös tuntui, että kun Hiroko oli poissa, minun piti edustaa meitä kumpaakin. Suren vieläkin, mutta elämässä ei saa jämähtää paikoilleen.
Reija näki Jukan kokemuksen pitkästä parisuhteesta yksin hyvänä asiana.
– Ajattelin, että Jukan pitkä avioliitto on merkki siitä, että hän on turvallinen ja vakaa.
Ensimmäiset treffit Reija ja Jukka olivat sopineet Helsinkiin. Toiset treffit olivat Reijan luona Järvenpäässä.
– Jukka sanoi suoraan, että käy vielä kaksilla muilla treffeillä, paljastaa Reija.
Reija kertoo siinä kohtaa pamauttaneensa, että "onko tää joku rekrytointiprosessi?"
Jukka korostaa, että Reija toki oli tehnyt vaikutuksen jo ensimmäisillä treffeillä.
– Vain Reijan kanssa oli se tunne. Soittelimme ja viestittelimme tiiviisti. Kolmansille treffeille kutsuin Reijan Karkkilaan. Treffien päätteeksi hän kysyi milloin nähdään seuraavan kerran ja minä vastasin, että täällä minä olen. Tule tänne.
Niin Reija tuli yhä uudelleen ja uudelleen Karkkilaan.
– Samana syksynä aloitin harrastukset Karkkilassa: kuvataidepiirissä, viihdekuorossa ja kirkkokuorossa, luettelee Reija.
– Lähes kaikki harrastuksemme ovat yhteisiä. Käymme yhdessä kävelyillä, konserteissa, näyttelyissä, teattereissa ja matkustelemme yhdessä. Ilman Reijaa en varmaankaan olisi matkustanut mihinkään.
Matkakohteina on ollut muun muassa Madeira, Japani, Berliini, Espanja ja Lappi.
– Vain vuorokausirytmi meillä on eri. Minä olen iltavirkku ja Jukka on aamuvirkku. Olen yrittänyt aikaistaa omaa nukkumaanmenoa, mutta toisaalta nautin siitä, että illan viimeiset tunnit ovat omaa aikaani.
Keväällä 2021 Reija ja Jukka päivittivät omille Facebook -sivuilleen parisuhdestatuksensa: parisuhteessa.
– Mikään ei ollut muuttunut. Olimme yhtä sitoutuneet suhteeseemme kuin aiemminkin. Suhteen virallistamisesta seurasi kuitenkin hämmentävän iso määrä onnitteluja. Siksi, että moni oletti meidän menneen kihloihin. Emme ruvenneet korjaamaan tätä käsitystä, koska olimme kuitenkin sitoutuneet toisiimme. Alkukesästä päätimme kihlautua.
– Kihlajaispäivä 16.6.2021 päätettiin vasta kultasepänliikkeessä, kuvailee Reija.
Neljä kuukautta myöhemmin lokakuussa pari vihittiin avioliittoon.
– Siinä oli jonkin verran miettimistä. Teimme avioehdon sekä testamentin siksi, että minulla on neljä lasta ja kaksi lapsenlasta ja Reijalla ei ole lainkaan lapsia. Meidän molempien olisi ollut syytä tehdä testamentti joka tapauksessa muun muassa siksi, että avopuoliso ei automaattisesti peri mitään. Aviossa oleville perintövero puolestaan on pienempi, Jukka sanoo.
Häät juhlittiin Juhlatalo Kokilla läheisten sukulaisten ja ystävien kesken.
– Avioliitto lisäsi turvallisuudentunnetta. Nyt on varmuus siitä, että emme ole toisillemme mikään hetken päähänpisto.
Reija tunnustaa testanneensa Jukan luonteen lujuutta ennen avioitumista.
– Suututin useamman kerran Jukan ihan tarkoituksella. Lopputulos oli aina, että hänellä on aivan valtavan hyvä itsehillintä. Hän kyllä suuttui, mutta hillitysti. Mikään ei lentänyt ja nyrkki ei heilunut. Totesin, että turvallinen mies.
Jukan mukaan isompia riitoja ei ole päässyt syntymään siksi, että molemmilla on kyky keskustella erimielisyydet selviksi puhumalla.
Reija arvioi, että Jukan pitkän pinnan taustalla on elämänkokemus suurperheen isänä ja pitkä avioliitto. Isoimman osan elämäänsä yksin asunut Reija puolestaan on tottunut päättämään jokaisen kaapin paikan yksin.
Opettelemista on ollut kuitenkin puolin sekä toisin.
– Minulla kesti kauan ymmärtää, että Reija ei voi tuntea kotiani omaksi kodikseen ennen kuin saa tuoda asuntoon enemmän omia tavaroitaan.
Yhteiseksi kodiksi oli valikoitunut Karkkilan Käpylään vuonna 1991 rakennettu ja modernisti sisustettu perinnetalo.
– Karkkila on Jukan syntymäkunta ja talo hänen edesmenneen vaimonsa projekti. Oma historiani Järvenpäässä puolestaan on vain 37 vuotta.
– Se, että sain tuoda taloon ryijyn, sittemmin vaihtaa verhot ja tuoda joitain perintöhuonekaluja ja vanhoja mattoja mukanani vanhasta kodistani, teki Jukan kodista meidän kotimme.
Molemmat nimeävät toistensa parhaiksi puoliksi iloisen ja lämpimän luonteen.
– On tässä molemmilla paljon mukautumista. Ei kuitenkaan niin, että kummankaan tarvitsee omaa luonnettaan muuttaa. Riittää, että toinen ymmärtää sen, että on muitakin tapoja tehdä asioita kuin se mihin on itse tottunut.
Juttu on julkaistu ensin Karkkilan Tienoo -lehdessä.
2
