"Aina mennään kun olosuhteet ovat kohdillaan" – Retkiluistelijat Netta ja Peik tekevät merellä jopa 50 kilometrin lenkkejä, näin konkarit varautuvat riskeihin
3
Netta Tiitisen retkiluisteluystävät ovat pelastusalan ammattilaisia. Netta Tiitinen
Kun meri oli vielä tuskin jäätynyt, suuntasi Espoon Pentalaan joukko retkiluistelijoita. Yksi heistä oli Netta Tiitinen, jonka seurana luistelee joukko pelastusalan ammattilaisia.
Uutisissa kerrotaan toistuvasti veteen joutuneista luistelijoista. Tiitinen myöntää, että luistelu voi olla vaarallista ilman huolellista valmistautumista.
Kokeneet harrastajat tietävät, että meren jäätymiseen vaikuttaa moni seikka, kuten tuuli, sen suunta, pakkasen ankaruus sekä lumi- ja vesisade. Etelätuuli hajottaa jäätä Itämerellä. Myös pohjoistuuli on petollinen.
Luistelijat seuraavat jäätymisen edistymistä satelliittikuvapalvelusta.
Asianmukaiset varusteet ovat retkiluistelijalle elinehto. Naskalit pidetään kaulassa ja repussa on vaihtovaatteet: vaihtovaatekerrasto numeroituna vesitiiviisiin pusseihin. Päällimmäisenä on pyyhe. Ja muovipussit jalkoihin, jotta sukat eivät kastuisi märissä kengissä.
– Repussa on oltava haararemmit. Reppu kelluttaa vedessä, Tiitinen sanoo.
Tekniset varusteisiin kuuluvat myös heittoköysi ja muun muassa korjausvälineitä, jos luistimiin tulee vikaa.
Retkiluistelijat harjoittelevat jäihin putoamista tosipaikan varalle. Ilman kuivapukua aikaa ylöspääsyyn ei ole montaa sekuntia.
– Sormet paleltuvat ensimmäisenä, eikä kädet jäässä ole helppo nousta jäistä, sano Tiitinen.
– Kepillä testataan jään vahvuutta. Jos se menee kolmannen kerran jälkeen läpi, ei edes vauhdilla kannata luistella.
Kolmesenttinen jää ei vielä kanna, mutta viisisenttinen riittää jo retkiluistelijalle.
Luistelijat välttelevät vaarallisimpia paikkoja, kuten siltojen alituksia, laitureiden ja karikkojen ympäristöjä, ojien- ja jokien suita sekä salmia ja matalikkoja, joiden kohdalla on virtauksia.
Railot ovat myös riski. Railon yli kulkiessa voi päätyä jäälautalle, joka etenee ulkomerta kohti.
Mikä luistelussa kaikista riskeistä huolimatta sitten viehättää?
– Maisemista ja ulkoilusta nauttiessa huolet ja kalenterit jäävät mantereelle. Retkiluistelu, muiden ulkoilulajien ohessa, on elämäntapa. Aina mennään kun olosuhteet on kohdillaan, Tiitinen sanoo.
Espoon saaristo sekä useat järvet ovat täydellinen ympäristö retkiluistelijoille. Netta Tiitinen
Luistimilla ulkoilmassa viihtyvä Peik Joutsen kertoo, että pienet lammet ovat alkukauden ensimmäisiä kohteita. Pohjois-Espoon erämaassa luisteltavaa riittää kiitettävästi.
– Vaakkoi, Väärämusta, Suolikas, Pöksyhaara. Nuuksion korkein järvi. Kun vauhdin hurma vie, jää soi alla. Se on mieletön kokemus. Tämä on talvilajien kuningas, Joutsen kuvailee.
Meren jäätyessä seurue suuntaa Espoonlahdelle ja Espoon saaristoon. Lumisade ei tiedä hyvää, sillä se tuo liikaa kitkaa. Kitkakerroin pienenee, kun jäälle tulee vettä.
– Yhdellä työnnöllä liukuu toistakymmentä metriä.
Asiantuntevissa luisteluverkostoissa myös tieto liikkuu nopeasti.
Joutsen kertoo, että luistellessa liikutaan minimissään kahden hengen ryhmässä.
– Kyse ei ole juoksun kaltaisesta hengästyttävästä lajista. Siinä on kiva höpistä, kun kaveri luistelee muutaman metrin päässä.
Vierekkäin ei ole järkevä mennä, jos epäilee jään vahvuutta. Toinen voi pudota heti perään. Kuivapuvulla voi ylös kiivettyään jatkaa luistelua normaalisti.
3
