Haaste: Hotelli- ja museorannasta pitäisi saada stadin sykkivä olohuone.
Makasiinirannan eli Kauppatorin ja Olympiaterminaalin välin suunnittelua varten on valmistunut yhdeksän kilpailuehdotusta. Niiden lähtökohtina ovat Arkkitehtuuri- ja designmuseo sekä toivotut uudet hotellit.
Samalla pitäisi rakentaa kaupunkilaisille viihtyisä oleskeluympäristö.
Helsingistä puuttuu paikka, jonne tekee mieli lähteä hengailemaan, väittää Euroopan historian professori, kaupunkilaista elämäntapaa tutkinut valtuutettu Laura Kolbe (kesk.).
– Turussa on Aurajoen ranta, jonne kaikenikäiset kokoontuvat. Tamperelaiset tapaavat Hämeenkadulla.
– Helsingissä ei ole mitään. Okei, Espa pikkuisen. Mutta Makasiininranta on tuhannen taalan paikka.
Turussa Aurajoen rannasta tehtiin oleskelupaikka tietoisesti. Samanlaisia operaatioita on tehty veden äärelle lukuisissa Euroopan kaupungeissa.
Hyvän hengailupaikan synnyttäminen vaatii Kolben mukaan oikeaa tahtotilaa.
– Sellainen ei useinkaan lähde kaupallisista intresseistä. Pitää ajatella myös joutilaisuuden ja urbaanien kohtaamisten näkökulmaa.
Rakennusten lisäksi Kolbe kaipaa suunnitelmiin kokonaisnäkemystä.
– Tarvitaan sellaista, joka synnyttää tunteen ylpeydestä. Identiteettiä voi hakea historiallisista kerroksista: laivanrakennuksen ja matkustajalaivojen edustamasta merellisyydestä, sataman kansainvälisyydestä, torin ja kauppahallin vuosisataisesta kaupankäynnin kulttuurista.
– Tällainen monikerroksisuus antaa vahvan identiteetin helsinkiläisille – Helsinki on mallikas merikaupunki.
Yksi konkreettinen ehdotuskin Kolbella on: satamaterminaalista voitaisiin tehdä Helsingin meritietokeskus.
– Sinne voitaisiin koota ympäristö-, vesi- ja meritietoutta sekä kulttuuriperintöaineistoja, kuten karttoja, kuvia, esineitä ja laiva- ja hylkytietoutta.
Kaupunkikehittäjä ja -tutkija Janne Viitamies on suunnitellut Suomen kaupunkien keskustauudistuksia. Parhaillaan hän työskentelee Oulun, Jyväskylän, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan ja Kouvolan yhteisessä keskustojen kehittämisprojektissa.
– Haasteet ovat kaikkialla samankaltaisia. Vähittäiskauppa siirtyy verkkoon ja keskusten ulkopuolelle, eikä uutta tahdo tulla tilalle. Sama koskee Helsinkiä.
Makasiinirannankin kehittämisen avainidea on Viitamiehen mukaan elävän keskustan laajentaminen.
– Se tarkoittaa, että Makasiinirannassa käytäisiin miljoonia kertoja vuodessa.
– Tästä seuraa, että yksittäinen museo ei riitä veturiksi. Museossa käydään ehkä 200 000 kertaa vuodessa.
Suunnittelun kohderyhmänä pitää Viitamiehen mielestä olla kaupungin omat asukkaat. Turistitkin varmaan tulevat, mutta heidän varaansa alueen suunnittelua ei voi perustaa.
Jotta ihmiset tulevat yhä uudestaan Makasiinirantaan, siellä pitää olla liikkeitä, kahviloita, ravintoloita, kulttuuria ja tapahtumia.
– Tilaajien on ymmärrettävä, että yksi pytinki – museo – ei ole kehittämisen avain, vaan toiminta.
Hyvää kaupunkikeskustaa ei voi ostaa valmiina rakennusliikkeeltä.
– Makasiinirannan muotoutuminen vetovoimaiseksi on kymmenien vuosien työ. Aleksia tehtiin aikanaan 50 vuotta, samoin Kamppia ja Töölönlahtea.
– Hyvä uutinen on, että Helsingissä suunnittelu osataan.
Maailmalla on Viitamiehen mukaan hyviä esimerkkejä rantojen uudistamisesta, kuten Hampurin HafenCity, johon voi tutustua netissä.
