"Suomessa ollaan varmaankin pian tekemässä maailmanennätystä siinä monellako tasolla poliitikko voi toimia. Ministeri-kansanedustaja-aluevaltuutettu-kunnanvaltuutettu. Ei ole kunniaksi meille tämä, ei." Näin twiittasi äskettäin Helsingin ex-pormestari, kokoomuksen Jan Vapaavuori.
Vapaavuori sivalsi twiitillään tietenkin sote-uudistusta, joka tässä kuussa käytävien aluevaalien (joita ei pidetä Helsingissä, sillä Helsinki on oma sote-alueensa) myötä tuo uusia luottamustehtäviä samoille poliitikoille, jotka luottamuspaikoilla jo tälläkin hetkellä ovat.
Vapaavuorelta kuultiin jo hänen Helsingin pormestarina ollessaan painokasta kritiikkiä uudistuksesta. Äänestäjän muisti voi joskus olla lyhyt, mutta kokoomus ei suinkaan ole sote-sopassa viaton sivustakatsoja. Sosiaali- ja terveyspalvelujen jättiuudistuksen lähtölaukaukset on ammuttu jo paljon ennen nykyistä Sanna Marinin (sd.) hallitusta.
Alunperin suosiostaan huolestunut keskusta halusi jakaa Suomen useisiin maakuntiin, jotka nyt kulkevat nimellä hyvinvointialue. Kaupungistumistrendi oli tuolloin jo rapauttamassa keskustan kannatusta, mutta puolue järkeili, että pilkkomalla Suomi mahdollisimman pieniin alueisiin, saadaan kepupoliitikoille lisää paikkoja päättäviin elimiin – ja sitä kautta ehkä nostetta valtakunnan tasolle asti. Ylessä tehdyssä laskelmassa vuonna 2015 todettiinkin, että mitä enemmän sote-palvelualueita Suomeen perustetaan, sitä useampi niistä muodostuisi keskustajohtoiseksi.
Kokoomus lähti keskustan kelkkaan, sillä kokoomuksen intressinä oli saada sosiaali- ja terveyspalveluihin enemmän kilpailua ja niitä siirrettyä yksityisten yritysten hoidettaviksi. Tälläkin suunnitelmalla oli kriitikkonsa, joiden mukaan "yksityiset terveysjätit tulevat kuorimaan kermat päältä" ja hanke olisi ollut valtava tulosiirto julkisen terveydenhuollon rahoista yksityisille yrityksille.
Nyt hallitustenkin ehdittyä vaihtua yksityistämispuheet ovat mennyttä aikaa. Viisari on osin vinksahtanut jopa 180 astetta: vihreät ja vasemmistoliitto ovat ilmaisseet tahtonsa luopua yksityisen hoidon Kela-korvauksista kokonaan, kun "sote-uudistus poistaa julkisen puolen jonot".
Jonojen poistumista on pidetty haavekuvana, ja Kela-korvausten mahdollista poistoa soimattu ideologian voitoksi asiakkaiden eli siis suomalaisten tarpeista.
Sote-uudistusta on kritisoitu paitsi uuden byrokratiaportaan luomisesta valtion ja kuntatason väliin, myös siitä, että se voi hyvinkin tuoda mukanaan uuden veron: maakuntaveron.
Koska lisäverojen maksu tunnetusti ei äänestäjiä innosta, on maakuntaveron mahdollisuudesta oltu hipihiljaa etenkin näin aluevaalien alla.
Hallituksen virallisen kannan mukaan toki kaikki veromuutokset tullaan toteuttamaan siten, että niillä on "mahdollisimman vähän vaikutusta verovelvollisten verotuksen tasoon".
Helsinki on 2023 jälkeenkin oma sote-alueensa – suurin muutos täällä on se, että valtio leikkaa valtaosan Helsingin kunnallisveron tuotosta. Vastineeksi valtion on määrä maksaa Helsingin sote-menot.
– Odotuksemme on, että valtion rahoitusta tulee vähemmän kuin mitä sote-paketin yhteydessä leikataan, myönsi kaupungin kansliapäällikkö Sami Sarvilinna syyskuussa Helsingin Uutisissa.
Rahanjakajana valtiolla on myös Helsingin järjestämiin sote-palveluihin jatkossa suurempi käskyvalta.
Aluevaalien ennakkoäänestys alkaa Suomessa Helsinkiä ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta 12. tammikuuta.
Kirjoittaja on Helsingin Uutisten toimituspäällikkö.
