Yrittäjyys: Puolen vuoden työharjoittelu ulkomailla johti uraan Piilaaksossa.
Thuong ”Tonxu” Tanin, 43, matka on kulkenut Vietnamin Saigonista Suomen kautta Yhdysvaltain länsirannikon Piilaaksoon. Viimeisimmät parisenkymmentä vuotta hän on työskennellyt USA:ssa.
Palataan aluksi Vantaalle joulukuuhun 1982.
Tan saapui nelivuotiaana Suomeen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa jouluaatonaattona.
– En muista kylmästäkään mitään erikoisempaa, naurahtaa Tan.
Isä, isoäiti ja tädit olivat saapuneet paria kuukautta aiemmin.
Tanin isän puolen suku kuuluu kiinalaisvähemmistöön, jonka asema oli tukala Vietnamin sodan päätyttyä.
Perhe asettui Kulomäkeen. Hän kertoo, ettei muista kokeneensa kiusaamista tai rasismia.
– Olimme osa joukkoa. En tiedä, oliko siitä apua, että olin tosi puhelias, toteaa Tan.
Suomen kieli tarttui nopeasti perhepäivähoidossa. Perheessä puhuttiin vietnamin lisäksi kantoninkiinaa. Lapset oppivat sitä hongkongilaisista saippuasarjoista vanhempien ollessa töissä.
Kotona puhuttiin kolmea kieltä, jonka sekamelskaa Tan kutsuu ”siansaksaksi”.
– Sitä sanaa käytettiin, joka tuli ekana mieleen.
Tan kävi ala-asteen Kulomäen ja Vierumäen kouluissa sekä yläasteen Havukoskella.
Hän kiittää sitä, että sai koulussa kotikielen opetusta niin vietnamiksi kuin kantoninkiinaksikin.
– En tiedä, olinko siitä kovin innoissani, kun missasin lempparituntini, maantiedon ja biologian, naurahtaa Tan.
Lukion Tan kävi Itäkeskuksessa. Kielet olivat aina kiinnostaneet, joten kielilukio oli luonteva vaihtoehto. Tällöin Thuongista tuli Tonxu parhaan kaverin kyllästyttyä opettajien versioihin hänen nimestään. Tällä lempinimellä hänet tunnetaan yhä.
Ylioppilaaksi päästyään Tan jatkoi ammattikorkeakouluun. Kansainvälisen markkinoinnin tutkinnon myötä tarjoutui tilaisuus päästä työharjoitteluun ulkomaille.
– Piti lähteä puoleksi vuodeksi, joka johti minut pääkonsulaattiin Los Angelesiin ja siitä Tekesiin (nykyinen Business Finland) Piilaaksoon.
Tan on edustanut Suomea maailmalla vuodesta 2003 asti.
Vuonna 2019 Tan hyppäsi yritysten tukijasta yrittäjäksi. Hän kertoo, ettei itse kokkaa mutta rakastaa nuudeleita. Tästä syntyi bisnesidea.
– Pikanuudelit on keksitty 1950-luvulla. Niitä ei ole sen jälkeen innovoitu. Miksi ei ole pikanuudeli 2.0:aa?
Hänen The Noodelist -yrityksensä toi USA:n markkinoille tavallisia nuudeleita terveellisemmän vaihtoehdon. Uppopaistamisen sijaan ne ovat ilmakuivattuja, ilman natriumglutamaattia ja palmuöljyä.
Tan suunnittelee nuudeliensa tuomista myös Suomeen, mutta kertoo etenevänsä markkina kerrallaan.
Hän asuu vakituisesti Yhdysvalloissa, mutta tuntee Suomen yhä kodikseen. Tanin äiti ja muu suku asuvat yhä Vantaalla ja aviomies Helsingissä.
Tan arvelee, että olisi muuttanut itsekin takaisin Suomeen, ellei olisi ryhtynyt yrittäjäksi. Kotikulmillaan käydessään hän on huomannut Koivukylän kansainvälistymisen. Lapsuudessa perhe kävi ostosreissuilla hakemassa ruokatarvikkeita Tukholman aasialaisista kaupoista.
– Nyt niitä on Koivukylässäkin kolme.
Tan kertoo, että hän käy Suomen-vierailuillaan kävelemässä vanhoilla nurkilla.
– Veljenpojille olen näyttänyt meidän ensimmäiset talot Kulomäessä.
Niitä ei kuulemma enää ole, hän harmittelee.
– On tärkeää muistaa, mistä tulee.
