”Noihin tippiasioihin en lähde sörkkimään enkä kommentoimaan sen enempää kuin sanon, että meillä ne kaikki menevät suoraan henkilökunnalle.”
Näin vastaa isohkon ravintolayrityksen omistaja.
– Tippaustapa on aivan yhtä jumissa kuin aina ennenkin. Jotkut tippaavat, suuri enemmistö ei koskaan. Se (tippaus) on häkellyttävä siksi, koska se ei ole pakollista vaan puhtaasti vapaaehtoista, joka viittaa suuren maailman tapoihin. Voi myös kysyä, kertoko tippaaminen enemmän antajasta kuin palvelusta, Viisi tähteä -median päätoimittaja Eeropekka Rislakki pohdiskelee.
Hänen mielestään ravintoloiden olisi syytä kertoa, meneekö tippi kyseiselle tarjoilijalle vai yhteiseen kassaan, jossa on myös keittiöhenkilökunta mukana.
– Meillä HOK-Elannossa tipit menevät 100-prosenttisesti henkilökunnalle. Jokainen ravintolamme päättää itsenäisesti, jaetaanko tipit esimerkiksi kaikille tasan vai henkilökohtaisesti tipin antanutta pöytäseuruetta tai asiakasta palvelleelle työntekijälle. Henkilökunta saa tipit käteisenä päivittäin niissäkin tapauksissa, joissa tippi on maksettu maksupäätteen kautta. Tippi on verotettavaa tuloa, joka saajan on ilmoitettava verottajalle, toimialajohtaja Henriikka Puolanne huomauttaa.
Kymmenien ravintoloiden NoHo-konsernilla ei ole tippeihin yhtenäistä käytäntöä tai toimintatapaa, sillä se ei ole oman ilmoituksensa mukaan ketjuohjautuva toimija, vaan kokoelma erilaisia yhtiöitä ja ravintoloita.
Poikkeuspalveluista annan vähän isommin 5-10 euroa.
Kymmenen prosenttia hyvästä palvelusta, sanoo alaa pitkään molemmin puolin tiskiä seurannut kalliolainen Pasi Ahokas ja huomauttaa, että ”vaikka ravintola-ala onkin matalapalkka-ala, kyllä normitaulukkopalkalla pitäisi tulla toimeen – jopa Helsingissä”.
– Silti jätän tippiä. Pöytään tarjoillusta ruoasta juomineen jätän enintään kymmenen prosenttia laskun loppusummasta, vähintään pari euroa pyöristyksenä lähimpään kymmeneen euroon, aika usein vitosen.
– Baareissa tippaan harvemmin. Poikkeuspalveluista annan vähän isommin 5-10 euroa. Monesti tippaan kesälomalle jäävää työntekijää tai nyt koronan aikaan lomautukseen ja sulkuun jääviä.
Ahokas naurahtaa, että paras tipin antaja on toinen alan ammattilainen. Nyt korona-aikana hän sanoo panneensa merkille myös asiakkaiden solidaarisuuden työntekijöitä kohtaan:
– Koronatippi on ajan ilmiö, siitä on selviä viitteitä, Ahokas toteaa.
Ruokapaikoissa hän neuvoo sujauttamaan tipin laskukansioon. Se on kätevintä, kunhan on käteistä.
Yksi mokista, jonka asiakas voi tehdä tippausinnossaan, on antaa sitä itselleen ravintolayrittäjälle, mutta korona armahtaa tässäkin tekemään poikkeuksen.
– Tippasin hieman isommin kahden ravintolan pyörittäjiä sulkujen alla. Itse tulen aina jotenkin toimeen, mutta heillä on kotona pienet lapset ja vaimo huollettavina. Tekee tiukkaa, kun niukan toimeentulon antavan baarin omistaja putoaa Kelan peruspäivärahalle, Ahokas perustelee.
HU kysyi, miten Helsingin ravintoloissa maksetaan tippiä – paljastui kiusallinen ilmiö
Verottajan mukaan vapaaehtoinen palveluraha eli tippi on saajansa veronalaista ansiotuloa, joka tulee ilmoittaa veroilmoituksessa. Työnantaja ei ole velvollinen toimittamaan tipeistä ennakonpidätystä.
Toisaalta tipit eivät ole ravintolayrityksen myyntiä, joten niistä ei makseta arvonlisäveroa. Tämän päätti Euroopan Yhteisöjen tuomioistuin 1999.
KFC:n iso kilpailija avaa uuden ravintolan Helsinkiin – "Suomessa on kanabuumi"