Liikenne: Maaliskuinen ilta vajaat kaksi vuotta muutti Matti Sunellin elämän. Poliisin äskettäinen liikennevalvonta turmaristeyksessä osoittaa, ettei ajotavoissa näy juuri parannusta.
Huimat 32 liikennevirhemaksua vajaassa tunnissa. Näin twiittasi ylikomisario Dennis Pasterstein reilu viikko sitten Itäväylän ja Viilarintien risteyksestä, jossa on stop-merkki. Moni ajaa sen ohi.
Myllypurossa asuvalle Matti Sunellille 58, risteys on ikävällä tavalla tuttu: 12. maaliskuuta 2020 hän joutui siinä rajuun onnettomuuteen, josta parantuminen on kestänyt lähes kaksi vuotta.
– Olin tulossa illalla töistä kotiin pyörällä. Oli jo pimeää ja satoi, kertaa Sunell onnettomuuden olosuhteita.
– Herttoniemen teollisuusalueella ajoin pitkin Viilarintietä, kun Itäväylältä johtavaa ramppia pitkin tuli varikolle menevä bussi. Katsoin, että bussi olisi jo pysähtynyt stop-merkin taakse, mutta sitten se lähtikin uudelleen liikkeelle.
Sunell kiihdytti pyöräänsä kaikin voimin, jotta ehtisi pois bussin alta, mutta hätäliike ei onnistunut. Bussin keula pamahti polkupyörän takarenkaaseen ja Sunell lensi asfalttiin. Solisluu murtui.
– Taju ei minulta mennyt, mutta kyllähän se oli todella tälli. Oli senteistä kiinni, että selvisin näinkin vähällä. Jos bussi olisi osunut minuun, olisi voinut käydä paljon pahemminkin.
Bussikuski soitti hätäkeskukseen ja ambulanssi ja poliisi saapuivat parissakymmenessä minuutissa.
– Aloin jo tapahtumapaikalla tuntea, että solisluu ei ole nyt kunnossa.
Sunell tarkistettiin turmapaikalla ja kuljetettiin Töölön tapaturma-asemalle. Töölössä huomattiin, että luusta oli murtunut pala, joka oli kääntynyt epänormaaliin asentoon.
Tapaturma-asemalla havaittiin myös, että Sunellin pää oli rytäkässä todennäköisesti osunut katuun, koska pyöräilykypärässä oli ilmiselvä murtuma.
– Solisluu leikattiin sitten maanantaina ja pääsin samana iltana kotiin.
Alkoi pitkä toipumisaika. Käsi oli kantositeessä ja sairauslomaa määrättiin kuusi viikkoa.
Varsinaista fysioterapiaa ei potilaalle määrätty, mutta käden liikerata oli pitkään rajoittunut.
– Kyllä käsi on vaivannut todella kauan. Itse asiassa vasta tämän vuoden alussa sain lääkärintarkastuksessa lausunnon, että käsi on nyt kuta kuinkin kunnossa.
Opettajana musiikkiopistoissa toimiva Sunell ei onnettomuudesta huolimatta saanut pyöräilykammoa.
– Turmakeväänä en tietenkään pyöräillyt, mutta sen jälkeen nousin jälleen satulaan.
– Vakuutusyhtiö maksoi minulle uuden polkupyörän ja sillä olen ajellut jo puolitoista vuotta. Saman risteyksen kautta olen näiden vuosien aikana ajanut muutamia kertoja.
Oikeudenkäyntiä ei onnettomuudesta tullut, vaan poliisi määräsi bussinkuljettajalle tutkinnan jälkeen sakot.
Helsingissä loukkaantuu vuosittain viitisenkymmentä pyöräilijää. Kuolemantapauksia sattuu keskimäärin yksi tai kaksi, joinakin vuosina ei yhtään.
Ne pyöräilyonnettomuudet, joissa ei tule henkilövahinkoja eivät tule välttämättä lainkaan poliisin tietoon.
