Vaikean valikoivasta syömisestä on alettu Suomessakin puhua enemmän.
Kirjainyhdistelmällä ARFID (Avoidant Restrictive Food Intake Disorder) kulkeva syömishäiriö tarkoittaa erittäin rajoittunutta vai valikoivaa syömistä. Ruoka voi myös pelottaa tai sitten syöminen ei vain kerta kaikkiaan kiinnosta.
Helsingin yliopiston professori Anna Keski-Rahkosen mukaan siinä vaiheessa, kun vältettävien ruokien lista on pidempi kuin se, mitä voi syödä, aletaan olla ongelmissa.
– Jos ajatellaan että perinteiseen syömishäiriöön liittyy lihomisen pelkoa tai runsaiden kaloreiden pelkoa, niin arfid-piirteisellä ruoan välttelyn taustalla on muita syitä. Esimerkiksi ruoan rakenne, suutuntuma, maku tai tuoksu tuntuu epämiellyttävältä. Ruoka voi tuntua inhottavan liukkaalta, jauhoiselta, klimppiseltä tai maistua liian kitkerältä tai kirpeältä.
– Jokin haju tai maku voi haitata niin paljon, että syömiselle tulee kertakaikkinen stoppi.
Henkilö saattaa rajata syömisensä neutraaleihin turvaruokiin, vaikka ”valkoisiin ruokiin” eli pastaan, riisiin, perunaan ja kanaan.
Jos välttää täysin kasviksia ja hedelmiä, ruokavalion suppeus haittaa ravintoaineiden saantia.
Arfid-oireita voi aiheuttaa myös erilainen nälän kokemus.
– Joillakin voi olla synnynnäisesti vähäisempi ruokahalu. Syöminen ei tunnu lainkaan tärkeältä ja se saattaa jopa unohtua, kun ihminen ei saa syömisestä mitään iloa, Keski-Rahkonen kertoo.
Valikoiva syöminen voi alkaa jo lapsuudessa.
Keski-Rahkosen mukaan uusi syömishäiriö havaittiinkin ensin lapsilla, kun maailmalla klinikoille alkoi tulla lapsia, joiden paino oli notkahtanut rajusti. Heidän saattoi myös olla vaikea syödä koulussa tai julkisella paikalla, ja elämä oli rajoittunutta.
– Nuorista on arvioitu että vaikean valikoiva syömisen häiriön yleisyys olisi vajaasta prosentista jopa viiteen prosenttiin.
Nykyisin pienillä lapsilla on varsin paljon syömiseen liittyviä pulmia. Vaikka allergiat olisi rajattu pois, lapsella saattaa olla hyvin rajoittunut ruokavalio. Vanhempia ymmärrettävästi myös huolestuttaa pienen lapsen niukka energiansaanti. Milloin kyse on niin sanotusta nirsoilusta ja milloin muusta?
– Arfid-oireileva ihminen ei ole tahallaan hankala tai nirso, vaan valikoivan syömisen taustalla on erilainen aistikokemus tai vaikeita syömiseen liittyviä pelkoja, sanoo Keski-Rahkonen.
Hänen mukaansa vanhempi voi todella tarkalla varomisella vahvistaa lapsen arfid-piirteitä. Pakottaminen ei kuitenkaan auta.
Keski-Rahkosen mukaan myös lapsen yksipuolista ruokavaliota voi vähän sietääkin, mikäli siihen ei liity esimerkiksi kasvun hidastumista tai painon laskua.
– Arfid-ihmisten kokemus on, että syyllistäminen ei auta. He myös tietävät itse hyvin, että saavat nirson ja hankalan maineen.
Enemmän tarvitaan ymmärrystä syömisen esteisiin ja syiden selvittelyä. Esteen saattaa aiheuttaa esimerkiksi voimakas ruokaan liittyvä ikävä muisto.
Keski-Rahkonen muistuttaa, että jos ihminen kokee voimakasta tiettyyn ruokaan liittyvää pelkoa, hän ei syö sitä edes nälkäisenä.
– Tavallinen kaava saada joku syömään jotain, ei tässä toimi.
Uusia ruokia voi lisätä tutustuttamisen kautta.
– Jos valikoivasti syövälle kelpaa vain yksi tietty jugurtti, voi lähteä etsimään samanvärisiä tai rakenteeltaan ja makumaailmaltaan samantyyppisiä muita ruokia.
Siedättämisen periaatteella ruokavalio voi pikkuhiljaa laajentua.
Keski-Rahkosen mukaan joillakin valikoivilla syöjällä voi myös olla autismikirjon piirteitä. On myös viitteitä, että aistiherkkyyksiin painottuvat arfid-piirteet saattavat olla osin perinnöllisiä. Tutkimukset ovat kuitenkin vasta alussa.
