Henkilö: Erkki Wuori, 89, toimii aktiivisesti kotiseutunsa Munkkiniemen yhteisön eteen.
Talvisodan joulu on jäänyt Erkki Wuoren muistoihin erityisellä tavalla.
Sota oli vasta syttynyt ja 7-vuotias Wuori matkustanut äitinsä kanssa evakkoon Tampereelta. Määränpäänä oli Ähtäri.
Aatto oli lämminhenkinen, ruokaa ja lahjojakin oli. Sodan tapahtumat kuitenkin heijastuivat aikuisten puheista.
– Lapsenakin sitä aavisti, että jotain erikoista on menossa. Aikaisemmin syksyllä kaupungilla oli kaivettu väestönsuojia ja peitetty ikkunoita, Wuori kuvailee.
Sota jatkui pitkälle lapsuuteen. Wuori muistaa kuinka lapset olivat mukana yhteisissä ponnisteluissa. He keräsivät voikukanjuuria korvikkeeseen ja sotainvalideille lahjoituksia.
Yhdessä tekeminen ja toisista huolehtiminen. Niitä oppeja Wuori kantaa yhä mukanaan.
Nykyisin mies on 89-vuotias kotiseutuihminen. Wuori on asunut Munkkiniemen kaupunginosassa vaimonsa kanssa vuodesta 1972.
Wuori toimii aktiivisesti alueen ja sen ihmisten eteen. Hän on ollut vuosikymmeniä mukana Munkinseutu-yhdistyksessä – joka täyttää tänä vuonna myös 50 vuotta – sekä Munkkiniemen seurakunnassa.
Hän tunnistaa, että halu toimia yhteisön hyväksi on osin peräisin lapsuudesta: sota-ajan talkoohengestä.
– Sitä haluaa tehdä oman lähiympäristönsä ja sen asukkaiden hyväksi. Ja olla mukana yhteisessä tekemisessä, Wuori sanoo.
Yhdessä tekeminen antaa Wuoren mukaan myös virtaa ja vireyttä. Se on voimalähde ja tarjoaa puhtia elämään.
– Jokainen voi myötävaikuttaa yhteisöllisyyteen. Aina voi tehdä jotain ja osallistua johonkin tilanteeseen. Ei tarvitse kadulla kuin moikata tai ystävällisesti hymyillä.
Munkkiniemi merkitsee Wuorelle kotia. Siihen sanaan liittyy lämpöä, läheisyyttä ja viihtyvyyttä.
Yhteisöllisyys on yksi alueen kantavia piirteitä. Ihmisiä tervehditään kadulla ja jäädään juttelemaan. Korona-aikana yhteisöllisyys on kantanut.
– Kun on munkkiniemeläisen identiteetin omaksunut, niin haluaa tehdä kaikkensa, että täällä muutkin viihtyisivät.
Yhteishenki ei synny ilman ihmisiä. Wuorella lienee itselläänkin ollut roolia sen synnyttämisessä?
– Olen ollut yksi ratas tässä touhussa mukana. Yhteisöllisyyden eteen pitää olla tahtotila. Täytyy myös kuulla toisten ajatuksia ja mielipiteitä.
Haastattelupäivän aamuna Wuori on käynyt vaimonsa kanssa kylillä. He ovat hakeneet Munkkiniemen suutarista talvikenkiin piikit.
Pariskunta on ollut naimisissa 56 vuotta. Heillä on aikuinen tytär ja viisi lastenlasta, joista yksi asuu pariskunnan naapurissa.
Vaimo Elina Wuori kuvailee Wuorta hyvin huomaavaiseksi. Mies ottaa aina muut ihmiset huomioon.
– Vaikeuksien tullen hän ei luovuta, vaan onnistuu selvittämään asiat parhain päin.
Naapurissa asuva Netta Tuomisto on isoäitinsä kanssa samoilla linjoilla. Vaari on ihminen, joka laittaa muiden tarpeet omiensa edelle.
– Parhaita hetkiä lapsena olivat vaarin pitämät tarinatuokiot, hän on älyttömän hyvä muistamaan monenmoisia yksityiskohtia ja nippelitietoa.
Minkä yhden neuvon Wuori haluaisi antaa ihmisille?
– Eläkää arvojenne mukaan. Pidetään huolta toinen toisistamme ja lähiseudustamme, hän sanoo.