Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

"Tämä on minulle hyvin henkilökohtainen elokuva" – Minna Laamon oma suru antoi sysäyksen dokumentille

Elokuva: Ohjaaja Mina Laamon oma suru antoi sysäyksen dokumentille.

Tuore dokumentaarinen elokuva, Mina Laamon ohjaama Surunkesyttäjät nähdään Helsingissä tulevana sunnuntaina sekä ensi viikolla. Näytökset ovat Orionissa.

Idea elokuvaan syntyi Mina Laamon omasta elämäntilanteesta.

– Olin surullinen, koska toivoin lasta, jota ei näyttänyt tulevan. Koska olen dokumentaristi, tuntui luonnolliselta käsitellä asiaa dokumentaarisin keinoin, Laamo kertoo.

Katriina Huttusen 26-vuotias tytär teki itsemurhan ja Huttunen on saanut jopa vihaviestejä, koska hänen surunsa ei sovi annettuun muottiin: "Minusta on tullut muille ilonpilaaja"

Elokuvan tavoite on tehdä surun kokemuksesta näkyvämpää ja arkipäiväisempää yhteiskunnassamme. Elokuvan pyrkimyksenä on myös vähentää pelkoa vaikeaksi koettuja tunteita kohtaan ja kannustaa tutustumaan niihin oman tunne-elämän osa-alueisiin, jotka mieluiten torjutaan.

Surunkesyttäjät kertoo ihmisistä, jotka ovat päättäneet kohdata surun sitä väistämättä tai pakenematta.

Elokuvan 10 päähenkilöä puhuvat vilpittömästi elämästä, muutoksesta, surusta ja luopumisesta. Osa on menettänyt perheenjäsenen tai rakkaimpansa, yksi kohdannut eron ja toinen ympäröivän yhteiskunnan vihamielisyyden.

Suru koetaan elämästä irrallisena.

– Kaikki päähenkilöt ovat omasta lähipiiristäni, heitä ei tarvinut etsimällä etsiä, Laamo kertoo.

– Tämä on minulle hyvin henkilökohtainen elokuva, vaikka äänessä ovat muut ihmiset.

Laamon mukaan työ eteni hitaasti – se kesti viitisen vuotta. Hän työskenteli kerrallaan yhden ihmisen kanssa ja samalla visuaalisuutta mietittiin kuvaajan kanssa tarkkaan.

Nykyiseen elämäntapaan kuuluu se, että ihmiset väistelevät surua tai he pyrkivät siitä eroon mahdollisimman nopeasti. Osa turvautuu alkoholiin tai mielialalääkkeisiin.

– Yhteiskunta on vauhdikas, mutta surun rytmi on hidas ja niiden yhteensovittaminen voi olla hankalaa, Mina Laamo sanoo.

– Yhteiskuntamme on muuttunut niin, että elämän ajatellaan olevan hyvää vain silloin kun olemme onnellisia. Suru koetaan elämästä irrallisena ja ’vääränä’.

Laamolla ei ole kaikille toimivaa ohjetta surun hoitoon, koska ihmiset suhtautuvat suruun eri tavoin.

– Minua helpotti, että hyväksyin asian, sen että olen nyt surullinen. Pitää olla armollinen itseään kohtaan.

Tutkija: Suomalainen itkee salaa – "Mieluummin mennään työpaikan vessaan tai yksin kävelylle"

Filmille kuvattu visuaalisesti sykähdyttävä elokuva esittää surun toisin kuin mihin olemme tottuneet. Suru ei olekaan jotakin, mistä olisi pyristeltävä nopeasti yli ja eroon, vaan se on mielen hidas prosessi selvitä elämän muutoksista.

Surun kohtaaminen itsessä ja muissa voi olla myös vapauttavaa. Kokemus siitä, ettei olekaan yksin tai vääränlainen, voi olla voimaannuttavaa.

Ympäri Suomea nähtävissä erikoisnäytöksissä on mukana edustajia surujärjestöistä, joita ovat Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry, Käpy Lapsikuolemaperheet ry, Nuoret Lesket ry ja Surunauha ry.

Leena ja Juha Hannus menettivät aikuisen, urheilullisen poikansa yllättäen – "Olin niin raivoissani, että hakkasin nyrkillä seinää"

Surunkesyttäjät oli mukana Helsingin dokumenttielokuvafestivaaleilla Doc Pointissa kotimaisessa kilpasarjassa.

Elokuvan kansainvälinen ensi-ilta on Thessalonikin dokumenttielokuvajuhlilla 18. maaliskuuta.