Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Marit Henriksson ikuisti nuoren miehen laskettelemassa Puu-Vallilan kalliolla – huikeiden otoksien kuvaaja listaa nyt Helsingin viehättävimmät alueet

Vaokuvaus: Marit Henriksson kulkee Signe Branderin (1868-1942) jalanjäljissä.

Koko ikänsä Helsingissä asunut Marit Henriksson, 70, hurahti valokuvaamiseen jäätyään eläkkeelle Lääkärilehdestä. Aiemmin taskukameralla kuvannut Henriksson hankki tuolloin järjestelmäkameran.

Vajaat kaksi viikkoa sitten, helmikuun lopun lumimyräkän jälkeen Henriksson ikuisti muun muassa nuoren miehen tulevan vauhdikkaasti alas laskettelusuksilla Puu-Vallilan kalliolta.

Henriksson kertoo rakastavansa vanhoja taloja ja miljöitä. Kotikulmillaan Siltasaaressa hän kuvaa eniten. Samoin Töölönlahdella ja Eläintarhanlahdella sekä Kalliossa, joka on nostalginen paikka myös siksi, että Henrikssonin isovanhemmat asuivat siellä.

Vanhat puutaloalueet viehättävät myös. Autenttisia luontokuvia saa Keskuspuistosta.

– Helsinkiläinen identiteettini on vain korostunut sen jälkeen, kun muutin lähiöstä kantakaupunkiin, Henriksson sanoo.

– Kun en omista autoa enkä mökkiä, olen päätynyt kuvaamaan enimmäkseen Helsinkiä.

Kuvaamisessa Henriksson pitää siitä, että tuttuja maisemia tulee katsottua aina uusista kulmista ja uudessa valossa.

Henrikssonin mielestä paras hetki kuvata on, kun hämärä on laskeutunut ja sataa lunta, katulamput tuovat taianomaista tunnelmaa kuviin.

– En pidä tästä valon lisääntymisestä yhtään, lempivuodenaikanikin on syksy, naurahtaa Henriksson.

Pimeällä tekemillään kuvausreissuilla Henriksson ei ole kokenut uhkaavia tilanteita. Päin vastoin, kanssakulkijat osoittavat uteliasta kiinnostusta, etenkin jos Henriksson kuvaa jalustalta.

Kuvausharrastuksen pluspuoli on myös se, että tulee lähdettyä ulkoilemaan. Ystävä- ja tuttavapiiri on laajentunut, sillä Henriksson jakaa kuviaan aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, nuun muassa Instagramissa.

Kuvia hän kertoo käsittelevänsä ilmaisohjelmalla, samalla oppii jatkuvasti uutta.

– Käsitellessä saattaa kulua tuntikausia, kun päästän luovuuteni valloilleen. Säätelen värejä ja valoja, välillä leikin yhdistelemällä elementtejä kuvasta toiseen.

– Dokumentaarinen kuvaus on sitten eri asia, ja silloin kuvaa ei käsitellä, hän toteaa.

Henriksson kertoo ihailevansa Signe Branderia, joka 1900-luvun alkuvuosina tallensi Helsingin historiaa satoihin valokuviin.

– Olen kulkenut hänen jalanjäljissään ja kuvannut samoja maisemia.

Muokattu 8.3.: Korjattu laskettelukuvan paikka Vallilaksi.