– Festarit pilasivat pyttipannun maineen, sanoo tosissaan ja totisena ravintoloitsija ja keittiömestari Timo ”Lintsi” Linnamäki.
Hän tarkoittaa jättipannullista makkaraperunoita, joita jatketaan ja jatketaan teollisella puolivalmisteella ilman, että kukaan enää muistaa milloin paistaminen alkoi.
– Sinänsä pyttipannu on hävikkiruokien ehdoton kunkku, Linnamäki julistaa kollegansa Tommi Tuomisen kanssa.
Toki festareilla on nykyään tarjon aivan huippulaatuista ruokaakin, kaksikko vakuuttaa. Mutta se nk. pyttipannu tai pyttipannuna myyty mättö pilaa heidän mielestään ruokalajin brändin nuorison mielissä. Pyttikselle uhkaa käydä kuin takavuosien inhokeille tillilihalle tai kanaviillokille kävi laitoskeittiöissä.
He antavat haastattelun Finnjävel-ravintolassa, joka saavutti Michelinin tähden nimenomaan suomalaisilla ruokalajeilla ja niiden tuomisella nykypäivääna sekä tarinoilla ruokien takaa.
Sinänsä pyttipannu on hävikkiruokien ehdoton kunkku.
Finnjävelissä on ollut tarjolla kammoksutun tillilihan lisäksi muun muassa koko Suomen läskisoosia, oululaisten rössypottua, Tampereen tienoon mustaamakkaraa ja itäsuomalaista tirripaistia – ja juurikin lounaalla syödään eteläkarjalaista lepuskaa. Sanoissa ja ruoan nimissä on ollut heidän mukaansa joskus selittämistä yleisölle.
– Vain luovuus on rajana, Tuominen ja Linnamäki vakuuttavat tulevaisuuden pyttipannusta:
– Mustaamakkaraa ja koristeeksi puolukkahuntu, tulee ensimmäisenä versiona mieleen.
Onko ollut jo myynnissä ja minkälaisen vastaanoton sai?
– Henksuna (henkilökunnan ruokana), mutta mikä ettei. Täytyy vielä miettiä, he myöntävät toistaisen puutteen.
Muina raaka-aineina he nostavat se kasvikset, kalat ja sienet. Samaan hengenvetoon muistuttavat, että pyttipannu ei edullisuudestaan huolimatta ole sittenkään kaikkein helpoimpia ruokalajeja, jos se halutaan hyvin tehdä.
