Musiikki: Korona typisti kitaristin juhlakiertueen. Ensi lauantaina mies esiintyy Kangasalla.
Suomen kaikkien aikojen rock-kitaristi Andy McCoy aloittaa puhelun tavalla, jolla vain Andy McCoy voi sen aloittaa. Puheeksi tulee koronarajoitusten vuoksi typistynyt juhlakiertue, jonka keikka nähdään ja kuullaan huhtikuun ensimmäisenä lauantaina Kangasala-talossa.
– Meil on keikka siellä Tampereen lähiössä, Andy arvelee.
Kitaristille paljastuu, että Kangasala on oma, itsenäinen kuntansa Tampereen naapurissa.
– Viddu, mul on valehdeltu, Andy tuumii tavalla, jolla vain Andy voi asiaa tuumia.
Lokakuussa 60 vuotta täyttävä kitaristi on ottanut juhlakiertueelleen akustisen otteen. Mukana ovat pianisti Johnny Crash ja Sofia Zida sekä Andy, joka soittaa lähtökohtaisesti akustista kitaraa. Luvassa on tuttuja biisejä mutta myös paljon sellaisia kappaleita, joita Andy ei ole aikoihin soittanut.
– Se on ehkä vähän erilaista mitä jengi on tottunut Andyltä kuulemaan. Liikaa ei auta kuitenkaan paljastaa.
Kitaristia harmittaa kuuluvasti se, että moni suunnitelma on viimeisen kahden vuoden aikana kariutunut koronarajoitusten takia.
– Jengi menee niin halpaan joka kymmenes vuosi. Sosiaalinen media on kaikkein pahin asioiden paisuttaja. Jengi menee sinne, spekuloi ja nostaa kohua ja asiat putoavat mittakaavasta. Viddu, maailmassa on ollut ennenkin kaikenlaista influenssaa ja mitä ikinä kulkutautia, ja jengi putoaa sitten yhteen koronaan, Andy ärähtää.
Andy McCoy on niitä suomalaisia, josta kaikilla on pomminvarmasti oma mielipiteensä. Kiistaton asia mieheen liittyen on varmuudella se, että vastaavan mittakaavan suomalaista rock-kitaristia Suomesta tuskin löytyy ja tuskin tulee enää löytymäänkään. Tähän mittakaavaan lasketaan paljon muutakin kuin ainoastaan pelkkä soittaminen.
– Joo, mä tiedän, Andy kuittaa kohteliaisuuden tavalla jolla Andy vaan voi.
McCoy oli nuorena miehenä mukana luomassa kotimaista rock-historiaa Hanoi Rocksin riveissä. Ajan kuluessa maailmalle ovat lähteneet Suomesta useammatkin bändit. Tätä kehitystä kitaristi pitää yksinomaan hyvänä asiana.
– Jos jengillä alkaa mennä hyvin, sitten pitää lähteä. Jos haluaa elää sellaista elämää jossa on riittävästi fyrkkaa, sitten pitää lähteä ulkomaille, siihen ei Suomi riitä, Andy täräyttää.
Maailman näkeminen aivan varmasti kaikilta mahdollisilta kanteilta ja eletty elämä yleensäkin on tehnyt kitaristin omien sanojensa mukaan tyytyväiseksi.
– Minulla ei ole kiire minnekään. Kyllä mä olen saanut sen minkä mä olen halunnutkin, Andy kuittaa.
Riittämättömyyden tunne kuitenkin kulkee matkassa. Asioista on vaikea enää saada fiiliksiä, kuten Andy sanoo.
– Kun sä menet katsomaan Kwai-joen siltaa sinne kauhean matkan päähän kolmatta kertaa, niin ei se tunnu enää samalta. Uusissa asioissa pitää olla joku koukku, joku fiilis pitää herätä, Andy pohtii.