Historia: Uudistunut Ratikkamuseo aukesi Korjaamolla.
Skuru, spora, dösä, busa... Rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä, niin myös pääkaupungin raitiovaunuilla ja busseilla.
– Kyllä ratikat ja bussit ovat helsinkiläisille mieluisia kulkuvälineitä, sillä varmaan jokaisella meistä on niihin liittyviä muistoja, kertoo museolehtori Suvi-Tuuli Waltari kaupunginmuseosta.
Nyt muisteluun on jälleen oma paikka: uudistunut Ratikkamuseo avasi ovensa Töölön Korjaamolla torstaina.
Uutuutena on Sisulaattori-ratikkasimulaatio, joka on rakennettu vuosina 1941–1979 käytössä olleeseen moottorivaunuun. Siinä kävijä pääsee kokeilemaan entisajan liikennöintiä kuskin, matkustajan tai rahastajan paikalta.
Museo on pullollaan mielenkiintoisia kertomuksia Helsingin yli 130-vuotiaan raitioliikenteen menneisyydestä.
Esimerkiksi matkustaminen oli raitioliikenteen alkuvaiheissa sangen kallista, eikä ainakaan työväellä ollut varaa huristella ratikalla edes työmatkoja.
– Alkuvaiheessa raitiolippu maksoi mahdottoman paljon, yli puolet työläisen päiväpalkasta. Vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen liput halpenivat ja melkein jokaisella alkoi olla varaa matkalippuihin.
Alussa raitiovaunut liikkuivat sananmukaisesti kauramoottorilla, sillä niitä vetivät hevoset. Yhden hevosen työpäivä oli kolmen tunnin mittainen ja sen jälkeen vaunujen eteen valjastettiin uusi polle.
Hevosista luovuttiin, kun ensimmäiset sähköraitiovaunut alkoivat liikennöidä 4. syyskuuta 1900 – ja juuri edellisenä päivänä oli syntynyt Suomen tuleva presidentti Urho Kekkonen.
Rahastajien työtehtävät ovat olleet aikanaan hyvinkin kirjavia: lipunmyynnin lisäksi he muun muassa siivosivat, vaihtoivat pysäkillä vaunun ulkoseinässä olevia reittiopasteita käsin ja käänsivät rautakangella kiskojen asentoa.
Museossa on myös katseltavissa dokumenttifilmi, jossa rahastaja ottaa kastelukannun, kostuttaa vaunun lattian ja alkaa sitten luutia roskia ulos ovesta.
– Ensimmäisen kerran naisia päästettiin rahastajiksi vuonna 1917 ja kuljettajiksi vasta vuonna 1966. Miesrahastajat pelkäsivät, että naisten värvääminen hidastaisi rahastajien palkkakehitystä. Ja niinhän siinä valitettavasti sitten kävikin, Waltari kertoo.
Kuljettajiksi aikovien piti viettää myös varsin kurinalaista elämää. Siisti pukeutuminen oli välttämätöntä, eikä töykeä käytös matkustajia kohtaan tullut kysymykseenkään.
Tupakointi työaikana oli kielletty ja juopottelusta edes vapaa-ajalla seurasivat potkut.
Moni helsinkiläinen muistaa vielä pahviset matkakortit, mutta ratikkaliikenteen alkaessa kyytiin pääsi lunastamalla kolikonmuotoisen metallipoletin.
– Museossa on edelleen käytössä lipunleimauslaite ja etenkin lasten mielestä sen käyttäminen on hauska operaatio, Waltari kertoo.
Lapsille on suunnattu myös uutuuskirja Tarinoita ratikoista, joka kertoo tosipohjaisten tarinoiden avulla raitiovaunujen historiasta. Kirjaa ja muita ratikka-aiheisia tuotteita myydään nyt museossa.
Ratikkamuseo, Töölönkatu 51 A. Vapaa pääsy.