Musiikkiopiston suojellun rakennuksen myynti nousi pöydälle – pianisti Adamilla, 9, on selkeä toive: "Tämä on hieno koulu"

– Mitäs tuo oli, oma sävellyskö? nauraa viulunsoiton opettaja Terhi Mali.

Iivari Luomala, 7, hymyilee ja nyökkää. Nuori taituri ei juuri tällä hetkellä seuraa edessään olevaa nuottikirjaa turhan tarkasti.

Luomala sai ensimmäisen viulunsa jo nelivuotiaana. Se oli yllätys isältä.

– Iskä nosti viulun auton takakontista ja antoi sen minulle, Luomala muistelee.

Länsi-Helsingin musiikkiopistossa Luomala harjoittelee viikoittain. Tilat ovat Luomalan mukaan soittamiselle hyvät. Rakennus on haagalaiselle perheelle myös sopivan matkan päässä.

Toisaalta rakennuksessa piilee viulistin mukaan yksi huono puoli: haju.

Lähialueelta ei löydy vastaavia tiloja.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Länsi-Helsingin musiikkiopiston rakennus on remontin tarpeessa. Kaupungin omistaman rakennuksen jatkosta on kuitenkin ollut erimielisyyksiä.

Helmikuun alussa kaupunki ehdotti rakennuksen myyntiä. Asiaa vastustaneet ihmiset keräsivät lähes 2000 nimen adressin. Lopulta kaupunki esitti myyntiehdotuksen vetämistä pois.

– Halusimme tällä taata rauhan sille, että löydämme musiikkiopistoa koskien ratkaisun, sanoo Helsingin kaupungin projektipäällikkö Juhani Lankinen.

Minkä takia rakennuksen myymistä esitettiin?

– Esitys perustui kaupungin päättämään tilastrategiaan. Sen mukaan sellaisista rakennuksista luovutaan, jotka eivät ole kaupungin omassa toiminnassa.

Lankinen toteaa, että myös opiston jatko rakennuksessa on mahdollinen myös 1–2 vuotta kestävän remontin jälkeen. Remontti nostaa kuitenkin rakennuksen vuokraa.

Lankinen kertoo, ettei remonttikustannuksilla ollut myyntipäätöksen kanssa tekemistä.

Rakennus on suojeltu, ja se on kaavoitettu opetustoimintaan. Sen muuttaminen esimerkiksi asunnoiksi vaatisi kaavamuutoksen.

Musiikkiopisto haluaisi remontin jälkeen palata tiloihin. Klassiseen musiikkiin erikoistunut opisto on toiminut vuonna 1933 valmistuneessa rakennuksessa yli 30 vuotta.

– Rakennus soveltuu täydellisesti musiikkiopistolle. Täällä voimme kaikki toimia yhdessä paikassa, sanoo opiston va. rehtori Sunniva Fagerlund.

Rakennuksessa on yhteensä 18 luokkaa ja kaksi konserttisalia. Alakerrassa toimii lounaskahvila.

Fagerlund uskoo, että remontin ajaksi asiat saadaan järjestymään. Muutto kokonaan pois olisi ongelma.

– Lähialueelta ei löydy vastaavia tiloja.

Opistolla on useina päivinä toimintaa aamusta iltaan. Lisäksi sen tiloissa on arvokkaita soittimia. Täten siirtyminen esimerkiksi koulujen tiloihin on haastavaa.

Opettaja Terhi Mali on työskennellyt musiikkiopistossa 23 vuotta. Hän kertoo tilojen luovan yhteisöllisyyttä.

– Myös sijainti on todella hyvä ja turvallinen. Monet pääsevät tänne helposti. Opisto palvelee koko läntistä Helsinkiä, Mali kuvailee.

Armi Temmes, 66, käy aamupäivisin opistolla soittotunneilla ja Seniorien barokkipajassa.

– Musiikkitoiminta vaatii erityisiä tiloja harjoitteluun ja esiintymiseen. Mitkä tahansa tilat eivät kelpaa, hän tietää.

Opistolla musiikkileikkikoulussa käyvän lapsiperheen isä Lassi Laitinen kuvailee puolestaan opistoa vetovoimatekijäksi koko alueelle. Opisto on ollut perheelle viime aikoina tärkeä kohtaamispaikka.

– Lounaskahvilan ansiosta tänne voi jäädä myös tuntien jälkeen muiden vanhempien kanssa syömään.

Pullantuoksuinen isoäiti. Tällainen persoona rakennus on rehtori Fagerlundin mukaan.

Fagerlund selittää, että kun eräs entinen oppilas haki musiikkikilpailuun, hän kertoi aloittaneensa opiskelunsa pullantuoksuisessa musiikkiopistossa. Sanonta jäi elämään.

Pullalta rakennuksen lounaskahvilassa todellakin tuoksuu. Siellä kahvittelevat nyt pianisti Adam Anderson, 9, ja isoisä Erik Anderson, 79. Kaksikko juhlistaa munkeilla Adamin syntymäpäivää.

Päivänsankari toivoo, että opisto palaa remontin jälkeen samoihin tiloihin.

– Tämä on hieno musiikkikoulu. Täällä on paljon parkkipaikkoja, ympäristö on turvallinen ja lähellä on ihana puisto.