Vähäkalorista rasvaa ja kurkkujen sisäviljelyä kehitellään yliopiston huippuyksikössä Helsingissä – "Meidän ongelmamme ei enää ole nälänhätä, vaan sairaalloinen lihavuus"

Miltä kuulostaisi uusi vähäkalorinen rasva tai tilaa säästävä tapa kasvattaa vihanneksia vaikka Helsingin keskustassa?

Helsingin yliopiston tiloissa Viikin kampuksella kehitellään parhaillaan ruokaan liittyviä innovaatioita.

Tänä keväänä kampukselle perustettu Viikki Food Design Factory (VFDF) auttaa Helsingin kaupungin tuella tutkijoita kehittämään ilmastonäkökulmasta entistä kestävämpiä, nopeammin kasvavia ja terveellisimpiäkin ratkaisuja ruokateollisuuteen ja lopulta kauppojen hyllyille.

– Pointtina on, että ruokajärjestelmämme on kriisissä. Se esimerkiksi aiheuttaa ilmastonmuutosta. Riittävästi ravintoa pitäisi kuitenkin saada kaikille, toteaa VFDF:n johtaja Laura Forsman.

Viikissä tehdään töitä sen eteen, että keksinnöt saadaan tuotua arkeen.

Viikin kampus on erityisesti ruokainnovaatioiden kehittämiseen otollinen paikka, sillä linkit elintarviketeollisuuteen ovat vahvat. Alueella opiskelee noin 6 000 elintarviketieteiden-, biotekniikan, eläinlääketieteiden-, metsä- ja ympäristötieteen opiskelijaa. Lähistöltä sijaitsevat myös Suomen ympäristökeskuksen (Syke), Luonnonvarakeskuksen (Luken) ja Ruokaviraston toimipisteet.

Viikki Food Design Factoryn ensimmäiseen Idättämö-ohjelmaan valittiin neljä ruokajärjestelmän kehittämiseen liittyvää innovaatiota.

Yksi sellainen on OleoFlow:n kehittämä rasva, joka korvaisi eläinrasvat sekä palmuöljyn ja toimisi apuna painonhallintaan, koska se kehittäjiensä mukaan pitää kauemmin kylläisenä.

– Voimme muokata rasvan ravintokoostumusta ja vaikuttaa kylläisyyden tunteeseen pidempään. Kysymys on siitä, miten herkullisesta tehdään terveellistä. Ratkaisu on oleogeelit, toteaa yrityksen perustaja, fyysikko Anton Nolvi.

Tuotteen raaka-aine on mikä tahansa kasvipohjainen öljy, Suomessa rypsiöljy, jonka rakennetta muutetaan. Tavoite on tuote, jossa olisi jopa 50 prosenttia vähemmän kaloreita.

– Nykyiset ruokateollisuuden ratkaisut eivät ole riittäviä. Meidän ongelmamme ei enää ole nälänhätä, vaan sairaalloinen lihavuus, Nolvi jatkaa.

Tuote voisi olla kauppojen hyllyillä Nolvin mukaan joidenkin vuosien kuluttua.

Mäsli on puolestaan runsaskuituinen ja viljapohjainen raaka-aine, jota valmistetaan panimoteollisuuden sivutuotteista. FoodTech-teknologia perustuu fermentointiin eli vanhaan hapatus- ja käymismenetelmään.

Lappeenrannan yliopiston Natinrec-tiimi on kehittänyt menetelmän, jolla ultraäänen avulla voidaan erottaa kasviperäisten raaka-aineiden osia toisistaan.

Yksi mukana oleva innovaatio liittyy kaupunkiviljelyyn. AgriTech-ratkaisun taustalla on menetelmän kehittäminen korkeiden kasvien, kuten kurkun, humalan ja salkopavun sisäviljelyyn.

– Kehittelemme tapaa kerrosviljelyyn kokonaan ilman luonnonvaloa, led-valaisimien alla. Olosuhteet ovat kontrolloitavissa ja vihannekset voidaan tuottaa lähempänä kuluttajaa. Laitoksen voisi laittaa pystyyn vaikka tänne kampusalueelle, toteaa Luken erikoistutkija Titta Kotilainen.

Esimerkiksi korkeutta kasvamiseen tavallisesti vaativat kurkut kasvatetaankin tuettuina pitkällään. Näin ne eivät vie tilaa ja sopivat kaupunkiviljelyyn. Sato on pinta-alaa kohti suurempi.

– Tämä on myös tekniikkaa, että miten saadaan rakennettua laite, joka vaatii mahdollisimman vähän osia. Teollisessa mittakaavassa tehdään näin nyt vaan salaatteja.

– Tavoitteena on että kurkut ja pavut näkisivät ihmisen vasta lounaspöydässä tai ravintolassa. Kaikki on mahdollista automatisoida, mutta siihen on kyllä vielä pitkä tie.

Hankkeista muut paitsi mäsli ovat saaneet Business Finlandilta rahoitusta.