Muistatko vielä ajan, kun Alkossa piti pyytää juomat tiskiltä virallisenoloiselta myyjältä?
Näin kysyimme Helsingin Uutisten Facebookissa jakamamme jutun yhteydessä 5. huhtikuutta, jolloin tuli kuluneeksi tasan 90 vuotta kieltolain päättymisestä ja ensimmäisten alkoholiliikkeiden avaamisesta.
Ja kyllähän lukijat muistavat.
– Muistan, kerran tuli käytyä. Ei ollut mitään mainoksia tuotteista, joten ostettiin sitä mitä muut kaverit kertoivat ostaneensa, muistelee yksi kommentoija.
– Piti miettiä viiniä ostaessa sanooko "pusolee" vai "beaujolais", ettei vaikuttaisi hölmöltä. Itse pyysin: punaviini, kirjoitetaan beaujolais, kertoo toinen.
Aukioloajat olivat toista luokkaa kuin nykyisin. Hittijuoma saattoi puuttua hyllyltä.
– Marlin helmeilevä (4,40 mk) oli aina loppu.
– Oli pidettävä pokkaa, jotten olisi näyttänyt epävarmalta. Silloin olivat kossu ja dry vodka arvossaan. Jos ei ollut tarkka ehtimisen kannalta, ovella myyjä saattoi sitä klo 17 nenän edessä sulkiessaan sanoa "kello on viis, kauppa on kii siis". Ja tietty perjantaina, kommentoi yksi keskustelija.
– Oli aika kuumottavaa, kun myyjä aina katsoi päästä varpaisiin kuin jotain rikollista, kun kävi hakemassa pari soppaa... muistelee eräs.
– Muutaman kerran kerkesin ostamaan näin, oli syyllinen olo.
– Olin varmaan se virallisen näköinen myyjä, taustoittaa puolestaan Alkossa työskennellyt.
Myös naapurikassan tilanteita on jäänyt mieleen. Lukija kertoo olleensa Autotalon Alkossa, kun viereisellä myyjällä ollut nuori asiakas osti valkoviiniä:
– Myyjä toi sen hyllyltä ja laittoi silkkipaperikasan päälle ja kysyi tytöltä että pistänkö pakettiin vai juotteko tässä. Ei meinannut tytön maksamisesta tulla mitään.
Alkoihin liittyy osalla myös lapsuusmuistoja:
– Muistan kun faijan viikonlopun tyhjät flindat vietiin ja niitä oli... Katto se vastaanottaja jo kaukaa, että sieltä ne taas tulee nyssäköiden kanssa.
– Mutsi oli Bensowin, Kontulan ja Maurinkadun handeleissa duunissa. Maurinkatu taisi olla viimeisiä palveluhandeleita.
Vuonna 1970 päättynyt viinakorttiaikakin nousi esiin:
– Oli myös viinakortti jolla sai ostaa vain määrätyn määrän. Olisi hyvä olla nytkin, ihmiset juo liikaa viinaa.
– Aloin käydä 1960-luvulla. Silloin sai 2 kirkasta ja 2 värillistä viinaa, 1 ltr viinejä ja kori olutta, toinen muisteli.
– Kun viinakorteista oli luovuttu kävin opiskeluaikana Turussa viinakaupassa ostamassa jotakin hyvää ruokajuomaa ja kysyin myyjäpatsaalta neuvoja.Takanani sattui olemaan tuttu kaveri, joka sanoi, ei nuo täällä mitään puhu, keskusteluun osallistunut kertoo.
Yhden lukijan mukaan Alkoissa ei vielä nykyäänkään kuule naurua ja vitsailua asiakkaiden kesken, sillä:
– Naureskelijahan on tietysti humalassa, eikä hänelle myydä mitään.