Kesäkuussa 2020 isä lähti kuusivuotiaan poikansa kanssa helsinkiläiselle uimarannalle kohtalokkain seurauksin. Poika katosi miehen seurannasta ja löytyi myöhemmin hukkuneena.
Nyt Helsingin käräjäoikeus on antanut tapahtuneesta tuomion. Vuonna 1985 syntynyt isä on tuomittu kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen heitteillepanosta ja kuolemantuottamuksesta.
Pojan vanhemmat olivat eronneet loppukesästä 2019. Isä oli tuohon aikaan vankilassa. Isä tapasi lastaan keskimäärin joka toinen viikonloppu. Äidin mukaan käytäntö ei ollut täysin ongelmatonta: useampaan otteeseen äiti oli soittanut päiväkotiin, oliko isä hakenut lapsen päiväkodista. Päiväkodista oli vastattu, että lasta ei ollut haettu.
Isälle oli kerrottu, että pojalla oli havaittu ylivilkkauteen viittaavia oireita. Äiti kertoi esitutkinnassa, että lasta tarvitsisi tämän takia valvoa erittäin paljon. ADHD-epäilyn takia lapsesta oli lähetetty paperit tutkimuksiin, mutta äidille oli sanottu että nuoren iän takia lasta ei voinut tutkia erikoissairaanhoidon piirissä. Lasta ei voinut jättää esimerkiksi pihalle yksin tai luottaa siihen, että lapsi tottelisi sitä mitä hänelle sanotaan. Myös pojan äidillä oli ADHD, joten hän osasi arvioida diagnoosin ominaispiirteitä omakohtaisesti.
Äidin mukaan lapsen isä ei ollut ilmoittanut tapahtumapäivänä siitä, että isä olisi menossa lapsen kanssa uimarannalle. Uimarannalle oli lähtenyt mukaan myös isän kaveri.
– Komennat ja vahdit tarkasti etkä anna sen omiin nimiin mennä mihinkään, äiti oli ohjeistanut isää aiemmin.
14. kesäkuuta vierailu rannalla oli alkanut hyvin. Sitten isä näki viimeisen kerran poikansa elossa. Tämä oli mennyt leikkipaikalle noin kymmenen metrin päähän isästään ja tämän kaverista. Äiti alkoi epäillä, että jotain on sattunut, sillä mies oli myöhemmin pyytänyt lisäaikaa lapsen palauttamiseen äidilleen.
Sitten isä oli alkanut kääriä sätkää. Tämän jälkeen hän ei enää poikaansa nähnyt. Puolen tunnin etsintöjen jälkeen poika löytyi elottomana rannan vedestä. Isän versio päivän tapahtumista esitutkinnassa oli hyvin erilainen kuin oikeudessa kerrottu versio, ja tämä heikensi käräjäoikeuden näkökulmasta sen todistusarvoa.
Oikeus päätyi tapauksessa tuomioon perusmuotoisesta kuolemantuottamuksesta. Tätä perustellaan sillä, että lapsesta oli pritty huolehtimaan. Oikeus katsoi, että lapsen menehtyminen rannalla, joka on valvottu ja jolla on paljon ihmisiä, oli lapsen isästä hyvin epätodennäköistä. Lapsen meneminen veteen ei siltikään ole oikeuden mukaan voinut olla vastaajalle ennalta-arvaamatonta ottaen huomioon ne seikat, jotka on kerrottu ja joiden seikkojen perusteella perusmuotoisen kuolemantuottamuksen tunnusmerkistön on katsottu täyttyvän.
Lapsen äiti kärsinyt tapahtuneen jälkeen voimakkaasta ahdistuksesta. Päätöspöytäkirjan mukaan hän ei ole pystynyt vieläkään purkamaan poikansa laukkua kyseiseltä viikonlopulta. Äiti on joutunut käsittelemään ahdistustaan myös kriisiavussa sekä psykiatrian poliklinikalla.