Helsinkiläinen Martti, 76, rikkoi autonsa vanteet monttuun ajettuaan – pääkaupungin ajoväylät ja pyörätiet taas surkeassa kunnossa

Pihlajamäessä asuva Tapio Keihänen, 50, harmittelee Helsingin pyöräteiden tämänhetkistä kuntoa.

– Pyörätiet ovat kyllä suoraan sanottuna osin kelvottomassa kunnossa. Talven jäljiltä niillä on vielä sepeliä, mutta myös runsaasti halkeamia ja vaarallisia reikiä, joista iso osa on ollut pyöräteillä jo vuosia, Keihänen kertoo.

– Olen huomannut sen, että ainakin osa ongelmista on syntynyt turhan ohuesta päällysteestä. Sitä on yksinkertaisesti liian vähän ja siksi se kuluu esimerkiksi paikattujen monttujen kohdalta nopeasti pois.

Keihäselle Helsingin pyörätiet ovat tuttuakin tutumpia, sillä hän on pyöräillyt aktiivisesti jo seitsenvuotiaasta saakka. Nykyisin noin 30 kilometrin päivittäinen työmatka Ruoholahteen on miehelle jo rutiinia.

Kehnolaatuisia pyörätieosuuksia on Keihäsen mukaan ympäri Helsinkiä. Ongelmallisia ovat muun muassa Pohjoisbaana Pasilan ja Käpylän välillä sekä Kauppatoria sivuava pyörätie. Myös Veturitien ja Nordenskiöldinkadun kohdalla on varottavia monttuja.

– Itse en onneksi ole satuttanut itseäni tai särkenyt pyörääni ajamalla halkeamaan tai kuoppaan, mutta moni muu on. Usein sellaisen asfaltissa olevan suuren kuopan ympärillä näkyy hajonneen pyöräheijastimen palasia, eli vaarallisia paikkoja nämä ovat, Keihänen kertoo.

Lähes 60 vuotta autoillut Martti Merilinna, 76, pitää kevään tilannetta vaikeampana kuin viime vuonna.

– Nyt näyttää siltä, että tänä keväänä Helsingin kaduilla on erityisen paljon syviä, teräväreunaisia kuoppia. Jos autoilija ei huomaa niitä, siinä rikkoo helposti renkaansa, Merilinna muistuttaa.

Oulunkylässä asuva Merilinna ajoi muutama vuosi sitten Mäkitorpantiellä pimeässä ja sateessa kuoppaan, joka osoittautui autolle tuhoisaksi.

– Siinä särkyivät sekä rengas että vanne. Helsingin kaupunki vieritti syyn urakoitsijalle, mutta minä en viitsinyt ruveta asiasta käräjöimään. Kärsin rengasrikon omissa nahoissani.

Myös kuluneet katumerkinnät ärsyttävät Merilinnaa.

– Tieliikennelaki sallii nykyisin sen, että suojatie voidaan merkitä joko tiemerkinnöin tai liikennemerkin avulla. Molempia ei vaadita.

– Ja jos se seepraraidoitus on kulunut päällysteestä pois, eikä liikennemerkkiä ole, paikka on aika vaarallinen.

Merilinnan mukaan tienpitäjä toimii edesvastuuttomasti, jos se ei huolehdi tiemerkintöjen kunnosta asianmukaisesti.

Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen on havainnut, että jopa pääväylät ovat nyt tavallista kehnommassa kunnossa.

– Pääväylillä on poikkeuksellisen paljon ongelmia: päällysteet ovat purkautuneet ja niissä on pitkiä halkeamia, Nieminen harmittelee.

Auton osuminen vauhdilla tällaiseen vialliseen kohtaan voi johtaa liikenteessä pahoihinkin tilanteisiin.

– Raskaimpien ajoneuvojen kohdalla pelkät päällysteen painumat ja syvenevät urat saattavat aiheuttaa vesiliirtoja ja laittaa perävaunun heittelehtimään. Se ei silloin kovin turvallista liikennöintiä ole.

Tulevana kesänä Helsingissä päällystetään noin 50–60 katukilometriä. Bitumin hinnan raju kallistuminen johtaa siihen, että perusteellisen korjauksen sijasta moni katu saakin pintaansa vain paikkauksen.