Kantapöydässä
Juttusarjassa haastatellaan mielenkiintoisia helsinkiläisiä heidän valitsemissaan ravintoloissa.
En ole mistään saanut näin paljon palautetta kuin esiintymisestä Arto Nybergin ohjelmassa pääsiäisenä. Näin sanoo kirjailija, kaupunginvaltuutettu Pekka Sauri (vihr.) jo ennen kuin ehdimme edes istahtaa pöytään.
Tulimme lounaalle Cafe Eloon Malminkartanon Puustellintielle. Sauri valitsi paikan.
Keräämme lounaspöydästä ilon kirjava antimia. Sauri on erityisen mieltynyt paikan hummukseen.
Saurin uutuuskirjasta tuli puheenaihe jo ennen kuin se on lukijoiden käsillä. Minervan kustantama Onnen harha julkaistaan 3. toukokuuta.
Allekirjoittanut on yksi, jonka mielikuva muuttui. Olin aina pitänyt häntä tasapainoisena ja kaikkea muuta kuin falskina, mutta nyt hän puhuu ja kirjoittaa itse itsestään jotain aivan muuta, ja tuo esiin omat mielenterveysongelmansa.
– Halusin murtaa kliseemäistä kuvaa – paitsi itsestäni, mutta myös siitä, miten ihminen alkaa elää roolielämää metsästäen onnea.
Mitä pitäisi tehdä? Miten kokee elämänsä? Mitä haluaisi? Näitä teemoja hän pyörittää kirjassaan. Iso vastaus on luopuminen, joka vapauttaa.
– Ei tilitys. Eikä toisaalta self help -opas. Pikemminkin filosofinen. Ei helppo.
Ei myyntipuhe, jos kuuntelee kirjoittajaa itseään.
Sauri tuli suurelle yleisölle tunnetuksi radion Yölinja-ohjelmasta. Helsinkiläiset toki tunsivat hänet muun muassa nuorena Tavastian tiskijukkana.
– Perusongelma, kun Yölinjaan soitti, oli että ”kaikki on päin helvettiä”.
Hän alkoi kuoria tätä ongelmaa, ja aina löytyi yhdessä soittajan kanssa paljon, mikä oli oikeasti hyvin.
Saurin mukaan ihmisen toimintakyky ei mene, jos on joku vamma. Näin on hänen mukaansa oivallettu jo aiemmin somaattisista eli kehon ongelmista ja nyt yhä useammin myös psykosomaattisista
– Kun Tellervo Koivisto tuli esiin 1990-luvulla mielenterveysongelmistaan, kunnioitin sitä suuresti. Hänellä on ollut merkittävä osuus leimaantumisen vähentymisessä. Menestyjillekään elämä ei ole pelkkää juhlaa.
– On sallitumpaa puhua omista ongelmistaan kuin oli 20 vuotta sitten. Etenkin miehillä. Aiemmin oli sallittua vain ruumiillisista ongelmista puhuminen.
2005-14 hän oli Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja ja toimi muun muassa Kauhajoen koulusurmien 2008 tutkimuslautakunnan puheenjohtajana. Se työllistää edelleenkin, sillä kesken palaverimme tulee yhteydenotto Ruotsista, jossa hän pitää etäluentoja aiheeseen liittyen. Ruotsiksi. Siellä ei ole tämän alan asiantuntijaa – Ruotsissa väkivalta on toisenlaista, kuten olemme uutisista voineet seurata.
Takaisin Eloon.
– Joskus marraskuussa minulla oli täällä sovittu tapaaminen toisen osapuolen ehdotuksesta. Sen jälkeen olen käynyt muutamia kertoja.
Hän itse oli mukana Korkeavuorenkadun legendaarisen Ravintola Kasviksen toiminnassa 1970-luvulla muiden vihreän liikkeen perustajahahmojen kanssa.
Nyt hän kiittää sitä, että on sekä vege- että lihavaihtoehto. Hummus saa jo toisen erityiskiitoksen.
Paikan valoisuus, siisteys, tyylikkyys ja ”rauhallinen vilinä”, tekevät häneen vaikutuksen. Myös haastattelija hämmästelee samoja asioita ja sitä, että laadukas ruokaravintola sijaitsee hyvin epätodennäköisessä paikassa. Kun lähimmältä bussipysäkiltä alkaa katseellaan hakea paikkaa, saakin hetken tiirailla.
– Uusi kaupunkielämä. Hyvä, että sitä syntyy tänne.
Lounaan päätteeksi sorrumme vielä talon mokkapalaan.