Söderlångvikin kartanossa voi kohdata Amoksen hengen ja eksyä omenatarhoihin.
Söderlångvikin kartanon päärakennus ranskalaisine ikkunoineen, lasiverantoineen ja avaimen muotoisine vesialtaineen on kuin laskeutuisi Välimeren maisemiin.
Hyinen tuuli ja rannan mäntyrivit palauttavat haaveilijan todellisuuteen. Itämerihän se siellä sittenkin häämöttää.
Vilkaisu autotallia koristaviin karyatideihin ja puiston ylväisiin pylväikköihin vie ajatukset kuitenkin takaisin Italiaan. Kartanon koordinaattori Hanna Vuorio-Wilson vahvistaa mielikuvat.
– Amos Anderson rakasti Italiaa ja halusi kesäasunnostaan palladiaanista tyyliä edustavan.
Menestyneen liikemiehen ja mesenaatin Amos Andersonin kesäpaikka sijaitsee Kemiönsaaren Dragsfjärdissä, reilun tunnin ajomatkan päässä Turusta. Kartano on hulppea ilmestys punamultamökkien ja saaristotilojen keskellä.
Vanhoista kuvista on vaikea uskoa, että tämäkin kartano oli alun perin saaristotila. Päärakennus kätkee sisälleen 1700–1800-luvun taitteessa rakennetun maalaistalon hirsirungon.
Anderson halusi muuttaa rakennuksen italialaistyyppiseksi villaksi. Niinpä päärakennus korotettiin kaksikerroksiseksi ja katettiin tiilikatolla.
Täällä aistii yhä Amoksen hengen, ja joidenkin mukaan täällä myös kummittelee.
Hanna Vuorio-Wilson
Lisäsiipien valmistuttua vuonna 1938 rakennus sai entistäkin välimerellisemmän ilmeen. Tätä korostaa rakennusta ympäröivä puisto patsaineen, aurinkokelloineen ja koristelammikoineen.
Kesäasunnosta muodostui Andersonille hyvin rakas paikka. Se toi hänet takaisin synnyinseudulleen, ja siellä hän myös nukkui pois.
Kipuamme alakerran pylväshalleista kakkoskerrokseen, jossa leijuu vanhojen kirjojen huumaava tuoksu. On helppo kuvitella Andersonin istahtaneen nojatuoliin opus kädessään ja sytyttävän sikarin.
– Täällä aistii yhä Amoksen hengen, ja joidenkin mukaan täällä myös kummittelee, Vuorio-Wilson kertoo.
Rakennuksen sisäsiipien katoilla on komeat terassit. Toisella terasseista järjestetään joogatunteja. Näkymät merelle ja omenatarhoihin ovat satumaiset, vaikka kevät vasta henkäilee pois talven huuruja.
Amos Anderson on henkilönä jäänyt suomenkielisille vähemmän tunnetuksi. Hän oli kuitenkin merkittävä ja vaikutusvaltainen hahmo niin liike-elämässä kuin kulttuuripiireissäkin.
Anderson toimi pitkään muun muassa Hufvudstadsbladetin kustantajana ja päätoimittajana. Hän tuki myös avokätisesti kirkkojen ja muiden arvorakennusten kunnostustöitä.
Söderlångvikin päärakennuksesta tuli Andersonin kuoleman jälkeen hänen toiveidensa mukaisesti museo. Museon lisäksi kartanon alueella on ravintola ja paikallisten käsityöläisten puoti. Uutuutena on lapsille avattu taidetupa.
Tilan alueella on myös luontopolkuja. Yöpymismahdollisuutta ei tällä hetkellä ole, sillä edustushuvila Villa Sundsveja ja pienempi Grindstugan ovat kartanon omistajan Föreningen Konstsamfundetin käytössä.
Kartanon päärakennus avattiin remontin jälkeen viime kesäkuussa, ja Söderlångvik ehti saada osansa koronarajoitusten vapautumisen jälkeisestä kävijäryntäyksestä.
– Kävijätutkimuksemme mukaan aika moni tänne ensimmäistä kertaa tullut tuli myös ensimmäistä kertaa koko Kemiönsaarelle, Vuorio-Wilson kertoo.
Kulttuurin ystävät saapuvat paikalle pääasiassa maata pitkin, mutta kartanolla on myös oma vierasvenelaituri, joka uusittiin viime syksynä.
Vuorio-Wilson uskoo, että kasvava luonto- ja pyörämatkailu tuo tänä sesonkina lisää kävijöitä myös kartanoon. Matkailijoita on tarkoitus houkutella vesitsekin.
– Rannikkoreittiä pitkin pääsee aluksilla läheiseen Kasnäsiin, ja tänä kesänä voi ensimmäistä kertaa varata myös risteilyn Hangosta suoraan Söderlångvikiin.
50 000
Söderlångvikin omenapuutarhoissa on 50 000 omenapuuta.